Kesän (viimeinen) päivä

Oli se nyt sitten viimeinen tai ei, vietettiin kuitenkin ihana kesäpäivä kodin lähellä olevassa puistossa Martsan kanssa :) Aurinkoa piisasi, vähän liiankin kanssa, mutta onneksi ruoho oli sopivan kosteaa ja viileää että sinne sopi vetää pitkin pituuttaan mahalleen viilentymään. Jos se nyt oli viimeinen niin otettiin siitä ainakin kaikki irti!

Muuttopuuhastelua

Noniin, nyt on muutto suoritettu, ja tältä näyttikin melkein ensimmäisen viikon. Iso pakettiauto oli niin tiiviisti pakattu että takaovet piti perillä avata varoen ettei röykkiö olisi tipahtanut syliin. Yksi kukan lehtikin oli koko matkan kulkenut auton ulkopuolella, mutta hyvin selvisi sekin koitoksestaan. Tavarat ovat nyt jotakuinkin paikoillaan. Uusi "muutto" huoneesta toiseen on tulossa tässä piakkoin kun saan haettua tapettia ja maalia. Joka huone on tarkoitus rempata, kun tarvikkeet kerran maksetaan. Ei sinä kova työ voi olla... Hmm. Katsotaanpa tuota uudestaan sitten kun homma on puolessa välissä.



Tällaista maisemaa me täältä tuijotellaan. Ihania betonisia taloja toinen toisensa jälkeen! Mahtavaa! Oikeesti. Kolme vuotta "maalla" oli mulle ehkä ihan tarpeeksi. Koiraa ajatellen tämä meni myös aika hyvin, sillä ihan koti ovelta päästää kahteen eri puistoon, ja museokorttelia ja tallipihaa sun muuta on ihan kulman takana, sekä Pyynikin ihanat lenkkimaastot on lähellä, samaten Pispala. Eli koirakin pääsee tepsuttelemaan vihreällä vaikka ihan keskustassa ollaankin.



Maurikin löysi oman näköalapaikan makuuhuoneen ikkunalta. Täällä on ihanat vanhat ja leveät ikkunalaudat jossa se mahtuu hyvin olemaan etutassuinensa. Kerran kiipesi jo koko koira ikkunalaudalle kun ikkuna oli selällään auki. Yhtä äkkiä se sieltä lähti alas, ja onneksi huonekalujen lopulliset paikat on niin ettei se pääse enää kiipeämään noin ylös. Mukavahan se olisi sillekin nähdä ihmisiä ikkunasta, kun edellisessä asunnossa tottui parvekkeen luukkuun josta sai työntää pään pihalle ja seurata liikkuvia otuksia.



Ääntä, valoja ja vilskettä riittää kyllä. Minä en pane yhtään pahakseni. Musta on ihana olla kun koko ajan kuulee jotain ääntä, tietää heikolla hetkellä vähintäänkin ettei ole yksin. Musta se on enemmän lohduttavaa kuin häiritsevää. Sen takia mä en voisi maalla asuakaan, kun siellä ei kuule mitään. Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa olevia naapureita sen sijaan voisi joku aamuöiseen aikaan vähän rauhotella. Ne kertoo niin hauskoja juttuja keskenään että koko lauma repee nauramaan, mä en jaksa niihin aikoihin tajuta niiden juttuja. Tuo yksilö taitaa olla ihan sellainen tavallinen lokki, mutta tässä pihassa pyörii välillä muutamia ruskehtavia jättikokoisia lokkeja. Kerrnakin oli pakko kumartua kun yksi päätti nousta ilmaan mun takaa, ja sitä kun en nähnyt niin luulin että vähintään joku suurempi lentävä sieltä on päälle tulossa. Siipiväliä en osaa arvioida, muttei varmaan metristä jää paljon uupumaan. Ne ei pelkää edes koiraa, joka kovasti itselleen tuollaisen lokin haluaisi. Kovin lähelle en päästä kun saattaapi vaikka nokkasta silimään.




Sitten kun pahin oli ohi, ehti koirakin vähän rentoutua aamuauringossa. Sohva on edelleen samanlainen, kurja ja likainen. Odottelen ensin tapettia ja maalia, sen jälkeen verhoja ja sitten vasta osaan valita sohvalle päällisen.

Täällä me pärjäillään, päivät kuluu ollessa ja kaupungilla kierrellessä. Se uusi lankakauppakin tuli tänään nähtyä, ja sieltä tottakai tarttui jotain kivaa kotiinvietäväksi.

kesämallistoa, osa 1

Saa nähdä tuleeko sitä osa 2:sta koskaan...

Kankaan hankin ennen kunnonlaista suunnitelmaa, tiesin vaan kuosin nähdessäni että tuosta tulee se toppi mitä en ikinä ole kaupasta löytänyt. Jotain ihmeen kautta kompastuin tälle sivulle. Pienellä muokkauksella sainkin aikaiseksi ihan käyttökelpoisen topin. Luovuin suosiolla olkaimista ja röyhelöistä, lopputulos olisi tuosta kankaasta toteutettuna saattanut olla liian "emäntämäinen". Toimisi ehkä jollain muunlaisella kuviolla.

Tässä hätsynpikaa näpätty kuva juuri ennen uloslähtöä, joten kuvan laatu jättää paljonkin toivomisen varaa.

Lomasuunnitelmia

Loma häämöttää, ja lomasuuunnitelmat lyötiin lukkoon tänään kun jätin viimeisen lankatilaukseni. Gedifran suunnitelma meni pieleen, olisin tehnyt toisen Loppemin ihanasta syvän purppuran värisestä Cashmerinosta, edellinen on tummanharmaasta. Väri oli kuitenkin poistunut, joten siinä se... No nyt on uudet suunnitelmat selvillä, aina ihanista Sublimen langoista ja myös saman firman langoista. Elikkäs, heinäkuussa, tai sitten elokuussa uudessa asunnossani ihanaksi syysneuleeksi puikoille pompsahtaa tämä malli:


Olen aiemminkin jo katsellut tuota mallia, ihana kun on, ajattelin tehdä kummitytölle, mutta teenpä koeversion itselleni. Suurin 150 cm koko saa olla tarpeeksi suuri. Teen hieman pidemmän joustinneuleen alas jos jää pituudesta kiinni. Tai teen mallitilku 4.5 puikoilla. Ja väri on tuossa alla. Omalla koneella ei näytä miltään, väri on ihana hieman taitettu tummahko kylmä violetti. Luulisin että palmikkokuviot erottuvat vielä tuosta sävystä. Toisaalta, pallerot ja palmikot ovat aika dominoivat tuossa mallissa, niin ehkä on ihan kivakin että lanka on hieman tummempi.


Sitten tämä alla oleva malli. Se on pyörinyt päässä lehden ilmestymisestä lähtien, ja monet langat siihen myyneenä, ajattelin nyt ottaa sen toiseksi läksiäistyöksi. Tuo ylempi on juuri ihana syksyneuleprojekti, tämä liivi sopii loppukesälle ja myöhemmin talvella takin alla.



Väriksi valitsin tumman savunsinisen. En taida omistaa yhtäkään sinistä vaatetta, joten tämä oli yllättävä valinta. Mutten saanut silmiä irti tuosta väristä.


Toivottavasti pian saa päivitellä keskeneräisiä kuvia näistä kahdesta työstä. Vähän jotain lohtua kaipaa kun on tällaisen unelmatyön jättämässä. Ja mikä paras lanka oliskaan tuota lohtua tuomaan kuin Sublime...?

Vaihtoehtoinen Provinssiviikonloppu

Siinäpä se on mennyt, töitä tehdessä ja kotihommia hoitaessa. Silti puolet töistä ja kotihommista on edelleen tekemättä. Kuten jotkut tätä blogia lukevat saattavatkin tietää, olen lopettamassa yritystoiminnan tämän kuun lopussa. Käsityöaitta Fiona jatkaa, tauotta, samalla nimella, samoissa tiloissa, ja alkuun aika lailla samalla tuotevalikoimalla. Uudistuksena uusi yrittäjä tuo mm. tuftauksen, eli valmiita töitä, sekä tilaustyöt. Myös suositut brodeerauspalvelut palaavat valikoimaan piakkoin. Eli tilaustyöt, ja valmiit tuotteet ovat saatavilla liikkeestä, sekä verkkokaupasta.

Kaiken tämän kauppahässäkän keskellä yritän jatkaa omia käsitöitä, yhdistää niihin koiranhoitoa ja kotihommia. Tänään vietin oikeinkin tehokkaan aamupäivän. Sain pussillisen tuoretta raparperia ja aikani surffailtua, päädyin kokeilemaan kääretorttua. Olen vältellyt kääretorttujen tekoa, koska joka ikinen pohja on ollut aina liian ohut, palanut tai muuten vain epäonnistunut. No nytpä kaikki meni niinkuin piti, ehkä jopa liiaksikin, sillä pohjasta olisi saanut jaettua kahteen pelllilliseen.

Pohja: 5 munaa, 2 dl sokeria, 4 rkl vehnäjauhoja, 5 rkl perunajauhoja, 1 tl leivinjauhetta.

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi muna-sokeriseoksen joukkoon. Kaada uunipellille ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Täyte: n. 0,5 l raparperipaloja, 2 dl hillosokeria, 0,5 dl vettä, ripaus kanelia ja fariinisokeria.

Kiehauta täytteen aineet ja anna poreilla noin 10 minuttia. Siivilöi suurin osa irroonneesta nesteestä talteen. Voit keittää lientä vielä hetken, jolloin se tiivistyy siirappimaiseksi. (Taivaallisen hyvää esim jäätelön tai lettujen kanssa!)

Pohjan päälle kerros omatekoista mansikkahilloa, raparperitäyte ja purkki maitorahkaa ja loraus kevytkermaa ja vaniljasokeria sekoitettuna.

Loppujen raparperien kohtaloa ei ole vielä määritelty, mutta jospa tämä leivontainnostus kestäisi sen verran että saisin nekin hyödynnettyä. Mielessä pyörii jäätelökone, kerma, raparperi, mansikka... Hmm...

Kippailua

Tänään vietettiin KIP-päivää Seinäjoen Puistopolku 15 edustalla, Käsityöaitta Fionan yhteydessä. Sää näytti vielä aamulla olevan kiikunkaakun, mutta onneksi vettä ei tullut vaan jopa hieman kirkastui, pilviä oli toki taivas täynnä koko päivän. Mutta lämpötila pysyi kurissa, ei ainakaan kukaan kärsinyt ihon palamisesta, kuten pari vuotta sitten, kuulemma. Sipi oli tehnyt meille hienon "Tikkuajat"- kyltin!


Ihmisiä kerääntyi paikalle heti kymmenen aikoihin, siirsimme penkit ja pöydät aurinkovarjoineen kävelykadulle ja levittäydyimme neulomaan. Provinssirock verotti varmasti "normaalien" ohikulkijoiden määrää, mutta muutamat ihmiset pysähtyivät kysymään, että mistä tässä on kyse. Yksi tilaustyökin kokoontumisesta poiki, ei onneksi minulle, vaan toiselle osallistujalle.


Viihdyimme paikalla melkein kolmeen asti, rupatellen, napostellen, kahvitellen sekä neuloen. Lopuksi arvottiin 9 kappaletta lankapaketteja.


Kiitos vielä omasta puolestani kaikille osallistuneille mukavasta päivästä! Nyt onkin kiva siirtyä viikonlopun viettoon.

Viikonloppu taitaakin kulua näissä merkeissä:



Valokuvausassistentti oli taas tapansa mukaan heti tyrkyllä assaroimaan kuvaustilannetta.



Eli kyseessä on siis Babette blanket. Lankana on pääasiassa Gjestalin Maijaa, sekä joitain omia pikkujämäkeriä, seassa mm. Sandnesin Alpakkaa, Nallea ja Woolia. Ostin itselleni jo talvella verhokangasta, Kinnamarkin Egon, luumun, mustan ja oliivinvihreän sävyissä. Maijasta löytyi kaikki verhon alkuperäiset värit, sekä muita sinnepäinvärejä. Tuossapa on työtä hetkeksi, mutta jospa se joskus valmistuisi. Ehka seuraavaan omaan asuntooni.

Maanantain pelastanut postimies

5 minuuttia vaille sulkemisajan, maanantaipäiväni pelastettiin.

Tässä syy. Pöydän täydeltä ihania, ihania Colinetten lankoja! Päivittyvät verkkokauppaan huomenissa, paremmanlaatuisilla kuvilla toki.

Valmista, valmista

Valmistuu välillä sentään jotakin. Tässä tilaustyönä tehty hihatin, ohje Novitan kevät 09- lehdestä. Mallista lyhennettiin hihoja noin kymmenisen senttiä. Lankana ihanan turkoosi Gedifran Beauty Cotton. Puikot 3.5 ja 4 mm.

Mukava neulottava, mieleenpainuva mallikerta, ohjetta ei pahemmin tarvinnut muutaman toiston jälkeen, Novitan malliksi yllättävän mukava ja hyvinistuva, pääsi ehdokiksi jopa oman uuden juhlamekon kaveriksi, kunhan löytäisin tarpeeksi kirkkaan pinkin/vadelmanpunaisen langan... Edes Rowanin värikartoissa ei ollut sopivaa sävyä, vaikka kaikki muut maailman värisävyt sieltä löytyykin.

minä ja eva midinette teimme sovinnon!

Me teimme vihdoin sovinnon, Eva ja minä! Näin paljon valmista ei ole kerralla ennen tullutkaan. Tässä pari tuotosta mitkä sain täysin valmiiksi, muutamat jäivät viimeistelyä vaille. Niistä kuvia myöhemmin.

Violettia haltijalle

Pikainen blogipäivitys viimeisimmästä valmistuneesta. Anu Harkin Haltijatakki! Aikaa kului hulppeat kaksi päivää, mutta hartiat oli sitäkin kovemmassa kulutuksessa. Aloitin takakappaletta ohjeen mukaan 12 mm puikoilla, mutta tulin lopputulokseen että 110 cm ohjeella takki olisi tuskin mahtunut sille pienimmällekään koolle. Joten purin ja vaihdoin 15 mm puikot työhön. Eipä ole niin peltiäkään valmis neulos nyt näillä suuremmilla puikoilla. Tulin myös samalla siihen tulokseen että kovaa vauhtia tässä ollaan muuttumassa vanhaksi piiaksi, sillä ohjeessa 12 mm puikoilla tiheyden olisi pitänyt olla 6s. Oma käsialani tosin on vasta noilla isommilla puikoilla 6,5s... Lankaa kului 700g, metriäkään ei jäänyt, kun virkkasin vielä pohjavärillä kerroksen kiinteitä silmukoita takin ympäri ja hihansuihin. Metriäkään ei jäänyt myös reunuslangatsa, jossa kaksihkertaisena Novitan Karusellia ja Palmaa. Tuskailin ensin reunusvärin kanssa, ja tuntui että koko liikkeestä ei löytynyt sävyä mikä olisi sopinut edes siedettävän hyvin vaalean violetin kanssa. Pohajväri ei itseäni sen kummemmin puhutellut, mutta tuon kirkkaanpunaiset reunan kanssa se on oikeastaan aika kiva! Napitkin löytyi samasta sävystä. Hieman jouduin taas ohjetta muokkaamaan, siirsin kavennuksia ja lisäyksisä lähemmäs kappaleen reunoja, ne oli jostain syystä ohjeessa tyhmästi vasta kahden silmukan päässä reunasta. Hihoista lyhensin 3 kerrosta ja huppuun tein 5 kerrosta ylimääräistä.



Pitääköhän tuota Biggaa tilata siis lisää...

Voittajafiilis!

No niin, nyt alkaa blogikin taas päivittyä ajallaan! Kevät saa ihmeitä aikaan, vaikka välillä väsymys painaa, voisin nukkua vaikka kellon ympäri, ja silti tuntuu että en ole nukkunut tarpeeksi...

Väriterapiaa tarjosi taas kerran hitaus. Ihania karkkivärejä! Enpä yleensä ole karkkivärien ystävä ollut, ainakaan näin "vanhemmalla iällä", mutta pakko se on myöntää, on ne vaan ihania! Raikkaita, ja keväisiä. Eli Yliveto-lankaan on nyt tullut uusia sävyjä, verkkokaupasta näkee varastotilanteen, jos kiinnostaa joku tietty väritys. Vyyhdithän ovat uniikkikappaleita, joitain sävyjä saattaa tulla kaksi tai kolme, mutta yleensä yksi.



Nyt saatiin myös mallisukka valmiiksi, tässä käytetty siis kahta eriväristä Ylivetoa. Ohjeenkin sain kirjoitettua samalla kun sukkaa neuloin, joten se lähtee sitten vyyhdin ostajalle mukaan! Kuva alla.


Alkoipa sitä puikot taas heilua. Pieni -tai tarkemmin ajateltuna aika suurikin, suvantovaihe on nyt ohitettu ja ideoita on pää täynnä, kun kaikki saisi alulle, ja joskus lopulta myös lopulle...

Kotonakin tapahtuu. Ylimmät ystävykset, Nakki ja Lihapulla tulevat toimeen yhtä hyvin kuin ennekin. Kissa pakenee parvekkeelle. Lämpimämpien kelien jälkeen se saattaa hävitä tuntikausiksi "nukkumaan" parvekkeen tuolille. Noh... jos ei meidän seura kelpaa.



Olen puolestani käyttänyt harvinaiset energiapuuskahdukset hyväksi ja alkanut taas ruoanlaiton terapeuttisessa mielessä. Ihanan pääsiäisen auringonpaisteisen aamun iloksi tein Rajamäen Rykmentin Sarin kaalipiirasia. Suolaisia herkkuja harvemmin tehdään meidän taloudessa, mutta nämä saattoivat kääntää kelkan aivan uuteen suuntaan. Maailman helpoimpia, maailman ihanin taikina joka ei tosiaan tartu käsiin!



Ja tässä herra Nakki, poseeraa parvekkeella ansaitsemansa palkintopokaalin ja ruusukkeen kanssa! Voi onni ja ylpeys, että siitä kuoriutui sitten palkintopiski! Sillä oli niin toiminnallinen aamupäivä että sankari simahti heti kuvien oton jälkeen, katsotaan ja otetaan actionkuvia sitten myöhemmin kun iltariekkuminen alkaa. Oman luokkansa voittaja, Serti ja 2. paras uros tänään Ilmajoella! Eikä äipälläkään mennyt kuulemma huonosti!


Pohdin lähdenkö ruokaostoksille, vai liitynkö eläinten seuraan, kun täällä kotona on aika väsynyt meno. Nakki kiertyi rullalle jonnekin. Kissakin näyttää tältä.


(Kiitos muuten eräälle nimeltämainitsemattomalle kadetille kameran lainauksesta :) taidanpa investoida itsekin)

Nakkimaisia juttuja

Hups... Blogi on ollut päivittämättä jo joulukuusta lähtien. Kiire, kiire ja vielä kerran kiire ja muut työt ovat menneet edelle. Jospa nyt koittaisin ottaa hieman kiinni.

Aloitetaanpa kotijutuilla. Nakki on kasvanut makkaraksi. Sen sain tuntea esimerkiksi viime sunnuntaina luolaharjoituksissa. Vähän alle vuoden vanha on vielä niin arka että se pelkäsi muita koiria jotka innoissaan haukkuivat ketulle, ja tärisi kylmästä loskan keskellä. Tästä johtuen kaniskelin sitä kainalossa, ja kädethän siinä kipeytyivät, seuraavana päivänä tuntui kuin olisi tehnyt isommankin käsireenin. No käyhän se noinkin, minua ku ei salille saa sitten millään. Paitsi ehkä huomattavan suuresta rahallisesta korvauksesta.

Tässäpä pari kuvaa eiliseltä, luita on taas kulunut urakalla. Savustetut ovat tällä hetkellä suosiossa, emännän mielestä ne haisee järkyltä, mutta Maurin mielestä herkulta. Luu kalutaan melkeinpä poikkeuksetta yhdeltä istumalta. Sohvakin saa osansa, niinkuin kuvista näkyy. Mutten jaksa stressata, pestään sohva sittenkun jaksetaan. Tai päällystetään entistä kivemaksi.





Eilen emäntä palasi töistä herkkujen kera. Mustissa ja Mirrissa iloiseksi yllätykseksi painiskelivat kaksi Englanninbulldogia. Töminä ja murina oli aikamoista kun ne kinastelivat samasta lelusta. Selvisin kuitenkin hengissä kassalta ulko-ovelle, vaikka välissä piti väistää päällevyöryviä koiria. On se kumma kun muovipussissa olevat luut, jotka ei omaan nenään haise juuri miltään, huomataan lipaston päältä. Asetin ne sinne vielä huomaamattomasti, että kai niistä niin vahva löyhkä lähti että koira arvasi jotain olevan tekeillä. Ihmettelin jo, kun tuli hetkeksi taas niin rauhallista. Siellä se istui lipaston edessä, katse herpaantumattomasti kiinnitettynä muovipussin kätkemiin herkkuihin, toivoi ilmeisesti että pieni huokaileva vikinä olisi saanut tiputettua pussin lattialle. Oli pakko napata kuva.

Ja toinen syy miksi välillä asunnossa vallitsee hiljaisuus ja rauha, jolloin kissakin saa hengähtää, on tämä:

Suolestus, teurastus, höyhennys, miten sitä nyt haluaa kutsua. Yhden emännän pehmolelun se sai jo tuhottua. Ei ihan kokonaan, mutta naama siltä siiliraukalta on parsittu jo niin monesti, että se on käytännössä katsoen päätön. Tai siis kasvoton. Joten siirryimme suosiolla kirpparipehmoleluihin. Marsupilami oli ihan ehdoton. Metrinen häntä lähti heti kättelyssä, sitten korvat ja käsi. Sitten johonkin kulmaan tuli reikä josta täytteet oli mukavaa nyhtää ulos. Vieläkin niitä löytyi jostain, sillä marsupilami on ollut langanlaiha jo hetken. Mennyttä on myös pesukarhu joka kotiutui yhtäakiaa marsupilamin kanssa. Ei suurta rahallista menetystä, 50 senttiä lelusta, ja noin pitkään kestävä ilo ja touhu. Uusia pitäisi silti jo hakea.

Lopuksi muutamia pentukuvia, joita löysin aivan sattumalta työkoneen sisuksista.

Emännän sairasvuoteella. Mäyräkoirat on erittäin päteviä voimaeläimiä. Kunhan ei ryhdy itse liian dramaattiseksi sairastajaksi.

Jaakkosedän crocksi. Se piti toki vielä tuossa vaiheessa raahata omaan koppaan ja käpertyä sen päälle rullaksi nukkumaan. Taisi olla popossa myös kiitettävä rivistö pieniä reikiä...


Viimekesältä Linnapuistosta. Mahtavan mukava paikka, joko katsella jalkapalloharkkoja jäätelöä syöden ja jotain virkistävää juoden tai sitten makoilla hieman kauempana ottamassa aurinkoa. Tässä jälkimmäistä.

Muuttopäivänä. Raskasta oli tämän pienen reissaajan elämä... Onneksi joka kulmassa oli avonaisia laatikoita tai kasseja joihin rullautua kunes pahin oli ohi.

Uutta kotia ihmettelemässä.

Uuden kodin keittiössä. Itse koira on kasvanut, tassut pysyneet aikalailla samankokoisina.

Entisen kodin takapihalta. Tuokin reissu oli yhtä tappelua kun kassissa eväät ja vesipullo kiinnitti kaiken huomion, eikä emäntä ehtinyt kärventää itseään siltä sähläämiseltä.

Tulevaa kesää odotellessa...