Tähän väliin oli taas pakko ottaa pieni välipala. Eikä niin pienikään. Osittain Kettu-karkkien innoittamana, osaksi viime neuletapaamisessa vilahtaneen kuvan innoittamana, keräsin Sisu-langasta kolme sävyä, ja päätin kai kaikissa täysissä mieleni voimissa, tai ehkä puuduttavan työpäivän jälkeen, tehdä pitkät raidalliset polvisukat.
Tässäpä tilannekuvaa.
Toista iltaa viedään, enkä vieläkään ole päässyt edes ekan sukan kantapäähän... Taisin aloitusiltana kuolata liian intensiivisesti Top Chefissä kokkailevaa Samia ja edistys jäi vähäiseksi.
Ja siinä tuoksinnassa, pääsin taas todistamaan neulovan ihmismielen tyhmyyttä. Käytössä olevat 2,5 mm bambusukkapuikot ovat jo mukavasti käyristyneet, joten istuvat käsiin tosi hyvin. Aina ennen ihmettelin, että kuinka ihmeessa kaikki muut aina onnistuvat katkomaan bambupuikkoja, mutta napsahtipa se nyt omaan nilkkaan. Miksei kukaan soittanut hälytyskelloja siinä vaiheessa, kun ajatukset menevät tähän suuntaan: "Koitanpa vähän taivuttaa tätä puikkoa ja katson kuinka paljon vääntöä se kestää." No sepä saatiin sitten tietää, kera kovaäänisen risahduksen. Nyt puikko on paikattu pikaliimalla, mutta eipä siitä taida enää käyttökelpoista saada. Onneksi sukan kutominen on muutenkin helpompaa neljällä puikolla, joten menetys ei ollut muuta kuin tunnepuolista. Musta kun kaikella elottomallakin on tunteet. Hyvä etten kunnon hautajaismenoja järjestänyt.
Jännityksellä odotan myös värikylvyssä käyneitä sukkalankoja saapuvaksi huomenna, eli launataina. Hieman jo jännittää...! Nyt vain vyötettä suunnitelemaan.
