Valmistuuhan sitä jotain... vihdoinkin!

Olen kokenut hyvin lyhyellä aikavälillä kaksi onnistunutta valmistumisen riemua! Outo tunne, kaikki työt on yleensä aina vain kesken.

Clapotista aloimme Hekun kanssa neulomaan jokin aika sitten. Langaksi valittiin Colinetten Cadenza, sama uutuusväri kummallekin, eli October Afternoon. Ehkä maailman ihanin väriyhdistelmä. Olisinpa vain tummaverisempi että se sopisi myös minulle. Vaikka kuinka tahtoisin olla syksy-värinen ihminen, kun syksystä ja väreistä muutenkin tykkään, joudun tyytymään ajatukseen että ehkä ne talven ja kevään värit on enemmän mun yliluonnollisen valkoiselle hipiälleni sopivampia.

No ei auta, huivi on tehty. Nyt se on kuivumassa koiran ulottumatomissa.

Käsinvärjätty 100% merinovilla hellii kait muidenkin nahkaa, ennenkun sain edes huvia sen kummemmin levitettyä, löysi koira uuden luunsyöntipaikan. Mikäs siinä, laatutietoinen piski, täytyy myöntää. Jos itse saisin maata ja syödä suklaata kaiket päivät merinovillojen päällä, niin enpä valittaisi.
Clapotis on siis huomenna käyttövalmis! Ainut huono puoli on se, että ainut talvitakkini on tumman ruskea villakangas takki, ja siihen sopivat kengät on kellarin uumenissa. Kävin jo kerran niitä etsimässä mutten löytänyt. Nyt etsintöjä vaikeuttaa se, että kaksi iltaa sitten, onnistuin tipauttamaan avainnippuni hissikuiluun koiranpissatus reissulla... Siinä ei auttanut muu kuin keskellä yötä (kello oli yli 12) kurkata rapunovesta ulos ja katsoa missä kerroksessa on valoja päällä. Onneksi tajusin pitää rapunovesta kiinni, muuten oltaisiin jääty pihalle ihmettelemään. Puhelimetkin oli jääneet töihin vahingossa, oli lievästi sanottuna orpo olo.

Eli kellariin pääsen vasta kun on hissin seuraava huolto joskus 2009 vuonna, aikaisemmin jos kenkiäni havittelen, saa siitä lystistä pulittaa reilut 100 euroa... Eli ootellaan.Tässä vielä kuva valmiista Clapotiksesta. Puikkoina puiset 5 mm Knit Picks-pyöröpuikot ja lankaa jäi viidennestä vyyhdistä muutama metri. Eli noin 245 g. Hengityksen pidättäminen todella auttaa langan riittävyyteen :)

Niin, ne toiset valmistuneet oli polvisukat Step-sukkalangasta. Varpaista aloitetut, toimivat sukkakurssilla "opetussukkina".

Toinen innon aihe oli toissailtana aloittamani sukka upouudesta Zitronin Trekking Hand Art langasta. Värit on upeat! Niin karkkiset että jouduin jopa haistamaan lankaa että haiseeko täällä oikeasti hedelmäkarkit. :) Kuvassa värit on hieman voimakkaammat kuin luonnossa. Vadelmanpunavoittoiset, keltaista, oranssia ja limenvihreää vain mausteena. En normaalisti tykkää ihan näin ihanista väreistä, mutta kai tämä pimeys vaikuttaa, ja kaipaa jotain väriä myös sukanneulontaan. Värinumero on siis 510 Tonga. Myös saman sarjan "Trinidad" väri on aivan mahtava, tummaa violettia, turkoosia, limeä, harmaata... Jollakin on välähtänyt värjäämössä.