Meidän nakki on ollut kotona jo viisi päivää. Kaikki ok tässä vaiheessa, koira on vielä niin pieni että sitä on helppo kuljettaa sylissä, eikä se hampaat tai kynnet tunnu liian pahalta.
Ensimmäiset 2 yötä meni valvoessa, käytiin varmaan neljä kertaa yön aikana pihalla. Tangomarkkinat eivät auttanet asiaa, kun asutaan niin lähellä keskustaa, että yölliset äänet ja liikenne häiritsi pissimistä, ja sisällehän ne tarpeet sitten tehtiin.
Koiralla on kyllä rytmi kohdallaan. Ensin herätään, käydään ulkona, leikitään ja nukutaan. Tuota toistetaan koko päivä. Eilen oli ensimmäinen päivä kun lähdin töihin. Lauantaina Mauri oli yksin noin 15 minuuttia, ja sunnuntaina jo tunnin. Eilen se jäi touhuamaan olohuoneeseen niin pääsin livahtamaan ovesta.
Tänään oli sitten jo vaikeampaa, nakki huomasi että pakkasin tavaroita laukkuun ja tuli siihen ihmettelemään. Ovelle se kovasti yritti, ja minulla kädet täynnä tavaraa, koitin varovasti jalalla ohjata sitä sivuun että saan välioven vedettyä kiinni, ja tämä roikkuu hampaillaan kengässä kiinni... Sinne se jäi itkemään kun vihdoin pääsin ulos, mutta jäin hetkeksi vielä alas kuuntelemaan, eikä mitään kuulunut.
Haukkuakin meidän Mauri osaa, pari kertaa on miehelle haukahtanut vessaan, kun ovi oli raollaan, eikä se uskalla itse sinne mennä (paitsi tänään se tuli mukana kun menin kuivaamaan lattiaa, lattiapyyhkeessä oli kiva roikkua ja nuolla vettä suihkun lattialta. Vesimittari jäi sitä varmaan vieläkin kaivelemaan, se näyti ilmeisesti monsterilta, kun sitä piti niin kovasti pelätä. Mutta haukkumista ei muuten harrasta. Ei ole vielä vieraille haukkunut edes ulkona, kovasti vaan lähtisi kaikkien mukaan.
Tuhojakaan ei ole vielä tehnyt. Matot maistuu namilta, samoin keittiön kynnys. Saatiin onneksi muuttolaatikoilla estettyä pääsyä pahimpiin johtosokkeloihin. Pihalta löytyy ohuita keppejä ja käpyjä joita on kiva tuoda sisään näytille, ja pentupaketissa ollut krokotiilinmuotoinen dentaluu on herkkua.
Ja tässä pari kuvaa kyseisestä nakkimakkarasta.
Kakkosmamin lainaama patja toimii hyppelyalustana sohvalle. Ja pitäähän sitä toki välillä maistaakin.
Nakkikoirat on siitäkin kivoja, että ne sopii mukavasti makaamaan sylissä pitkittäin. Mauri taitaa samat väsähtäneet tekohymyt kuin ykkösmamikin. Äiti ottanut mallia Frendien Chandlerista :)
Isin kainalossa on mukava ottaa päikkäreitä pitkin päivää. Mauri osaa kuorsata komeammin!
Nyt kun oma kuljetusboksi on tullut tutuksi ja siellä on kiva nukkua ihan vapaaehtoisestikin, käytiin eilen mamit ja Mauri istumassa läheisessä puistossa. Mauri oli villinä, mutta rauhoittui viimein äidin syliin, missä se nukkuikin tunnin verran huppariin käärittynä. Matkaa jatkettiin toisen äiskän luo, eli mun tulevan kämppikseni nykyiseen kotiin. Päätettiin tutustuttaa tulevat elikkokämppikset toisiinsa. Kissa sähisi ja ulvoi parvekkeella, Mauri olisi mennyt tervehtimään lähemminkin. Kissa otti nokkiinsa, mutta kävi sentään kääntymässä kuljetusboksissa.
Jospa ne siitä ystävystyvät... Vaihtoehtoja kun ei ole. Pari viikkoa, ja meillä on yhteinen koti.
Sattuneesta syystä, käsityöt ovat edelleen taka-alalla. Ennen Maurin tuloa vein kotiin vyyhdillisen Colineten Jitterbugia ja bambusukkapuikot, kun luulin että saisin Maurin päikkäreiden aikana neuloa, mutta jääneet on moiset haaveet. En saanut muutakuin katki yhden puikon pään, kun se jäin pyörän pinnojen väliin... Mitähän se siellä ensinnäkään teki.
