Perjantaina en tiennyt olinko töissä lanka- vai karkkikaupassa. Tilaus Colinettelta saapui taas aivan yllättäen, ja tällä kertaa voin sanoa että värivalinnat onnistuivat todella hyvin! Purin laatikkoa ja seuraava laatu oli aina vain ihanampi kuin edellinen!
Jitterbug. Värit vasemmalta: Blue Parrot, October Afternoon, Marble, Florentina.
Cadenza. Värit vasemmalta: Salty Dog, Adonis Blue, Vincent's Apron, October Afternoon.
One Zero. Värit oikealta vasemmalle: Morello Mash, Black, Salty Dog.
Kuviin ei vain välity värien oikea hehku. Ne siis OIKEASTI hehkuu, uskokaa tai älkää. 150 vyyhditystä myöhemmin, aloimme Hekun kanssa neulomaan Clapotista Candenzan uudesta väristä October Afternoon.
Tuskailin alussa omia inhokkejani, silmukkamerkkejä. ne on ärsyttäviä, kiliseviä ja kaikilla tavoilla häiritseviä. Clapotiksessahan niitä tarvitaan, reilusti. Kotitöiden jälkeen, nälkäisenä, kitisevän karvalapsen vinkuessa koitin saada Ravelryssä oikeasta keskustelusta kiinni. Olin jostain ohimennen lukenut että silmukkamerekit voi poistaa kun neuloo tiputettavat silmukat nurjana. Meinasin menettää hermoni kun kunnollista ohjetta ei löytynyt ja sitten päätin että alan vain neulomaan, katsotaan ja puretaan jos tarvii.
No mitään ongelmaa ei sitten tullutkaan vastaan, ihan ohjeen mukaan sai mennä. Ainut kapula rattaissa oli lankavyyhtien vaihto joka toisella rivillä, kun se toinen reuna kinnaa, mutta toivottavasti se korjaantuu pingotuksessa. Värien lätäköitymisen riskiä en halunnut ottaa. Ihana ohje, ihanammat puikot ja vielä ihanampi lanka, tämä työ tulisi olemaan juuri eikä melkein.
Tässä tilannekuvaa sunnuntai aamulta. Tätä ei vaan VOI laskea käsistä pois. Lanka on aivan uskomattoman pehmeää, varsinkin 5mm puikoilla neulottuna, ja väriyhdistelmät on upeita! Kuvasta ei luonnollisestikaan voi nähdä kaikkia sävyjen häivähdyksiä. Eilisiltaan mennessä sain jo kolme ensimmäistä silmukkarivistöä tiputettua puikoilta. Ehkäpä se valmistuu jossain vaiheessa. Mauri on kehittänyt tavan katsoa pahalla silmällä aina kun otan kutimen käteen. Omatunto soimaa hieman... Mutta kun työ on niin ihana että sitä on pakko tehdä melkein taukoamatta!
Olen saanut myös jotain muutakin valmiiksi asti. Loppem on valmis, kuva ei. Myös huovutettuja tossuja on valmistunut pari jos toinenkin. Kuvia ei ole. Vapaalankahuovutuskin onnistui, kahden huovutuskerran jälkeen. Siitäkään ei ole vielä kuvia. Huopaseen en kyllä tämän jälkeen koske, kuin korkeintaan näissä vapaalankameiningeissä. Hyi.
Sateisen sunnuntai aamun hämärässä sain näpättyä kuvan huovutetusta laukusta. Ohjeen langasta ei ollut tietoakaan ja aloinkin neuloa hyllyssä olleesta Garntjänstin Ullrik- langasta, siinä luulossa että saan siihen pari vyyhtiä käytettyä. Vyyhtejä kuluikin sitten 7-8, en pysynyt enää laskuissa. Laukku on järettömän iso, vaikka se on nyt huovutettu jo kahdesti, vai kolmesti, pysy siinäkään laskuissa. Joka tapauksessa, huovutusta on vieläkin edessä, jotta laukku vähän "tiivistyisi" ja pienenisi. Malli on tosi mukava, teen varmasti vielä muistakin langoista. Esimerkiksi Garnstudion Eskimo toimisi varmaankin tässä mallissa loistavasti.
Koirankin vaan kasvaa. Hampaat vaihtuu, etuhampaat on jo kaikki vaihtunut isoihin pysyviin hampaisiin, poskihampaat on nyt vuorossa. Yhden sain talteen. Tämä on varmaan osasyy viimeaikaiseen outoon käytökseen, ainakin toivon niin. Eilen illalla minulle vasta valkeni miksi Mauri on viimeaikoina nirsoillut ruoan suhteen. Luulin jo että se protestoi yksityisyrittäjäomistajan työaikoja vastaan, mutta eilen vahingossa lämmitin pehmitettyjä napuja liian kauan mikrossa ja niistä tuli sosetta. Jäähdyttelin ja ihmettelin kun koira jo odotti jaloissa. Laitoin lautasen eteen niin sehän tyhjeni alta aikayksikön. Samaten tänä aamuna. Suuhun kurkistaessa kummallakin puolella ainakinylhäällä kaksi hammasta on jo puoliksi irti niin että ne heiluu melkei ympäri asti, ei ihmekään jos ei edes liotetut nappulat maistu. No mammahan ne soseuttaa lapselle kunnes voi taas syödä.
Nyt se sentään nukkuu taas yöt, kun muutama yö meni ravatessa ja tuijotellessa. Siihene muuten herää kun mäyris makaa mahanpäällä, nenä kahden sentin päässä omasta nenästä ja vaan katsella toljottaa. Jännä juttu. Nyt muutama yö on jo menny normaaliin tahtiin, eli emäntä valuu tyynyltä kohti jalkopäätä sitä mukaa kun koira valtaa alaa tyynyllä.
Eilen sain räpsättyä kuvan Maailman Pisimmästä Nakkikoirasta. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Elän kahden pöytävalaisimen ja kynttilän turvin ennenkuin joku osaava käy kytkemässä kattovalon... Köhköh.
HUI! Älkää kiinnittäkö huomiota likaiseen sohvaan... (Voiko siivousintoilijan kotona olla noin kakkaista...?) Koitin ajatella järkevästi ja jättää päällisen pesun siihen kunnes kaikki hampaat on vaihtunut ja luita ei kuluteta näin kovalla tahdilla. Tästä syystä käytössä on myös ns. sohvahousut, kun jostain syystä luut tuntuu maistuvan paremmilta sylistä syötynä.
ÄÄRRRrrr! ja Murrrrr! vaan teille seuraavaan kertaan! (Eikö oo suhteettoman suuret hevosenhampaat nuo uudet...:)
