Tässä jo kovasti odotellaan pääsiäislomaa. Huimat neljä päivää, ja jokaisena päivänä pitää kuitenkin käydä kastelemassa pääsiäisruohot... No enpä muista koska olisi viimeksi mennyt koko viikonloppu niin, etten olisi käynyt jonkun homman hoitamassa työpaikalla sunnuntaina. Nykyään tosin vähän vähemmän kun on työmatkaakin, mutta vielä ennen joulua asuin tien toisella puolella. Istutin samana päivänä ohransiemeniä ja rairuohoa. Ohrat ovat jo viitisen senttiä korkeita, rairuohot eivät edes pilkistä vielä, vaan näyttävät hyvin elottomilta.
Nyt nautin "omasta" illasta. Mies lähti menoihinsa, kävin hakemassa Greyn anatomiaa varten karkkipussin ja aion jatkaa Jitterbug-sukkia kaikessa rauhassa. Jostain syystä olen täysin ihastunut kotimaisen Pariisin kevät- yhtyeen biisiin "Pikku huopalahti". Ihanat sanat, varsinkin se kohta mummosta joka sanoo "linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta..." Muistuttaa mua aina omasta mummosta joka kertoi Tampereella työskentelevästä bussikuskista joka tykkäsi työstään siksi, kun naiset juoksevat huutaen perässä. En muista koska oisin viimeksi ostanut cd:n kaupasta... Mutta tämä vois olla seuraava hankinta. Ellen kuuntele biisiä koneelta pilalle. Näin käy usein.
Mummusta tulikin mieleen, sain häneltä ihania vanhan aikaisia lasipurkkeja, jotka kärräsin heti kaupalle somisteiksi. Sopivat eriparinapeille purkeiksi. Tämä etiketti naurattaa vieläkin, muistan hämärästi, kun sitä olen joskus hartaasti raapustanut mummulassa.
Niin ei varmaan kenellekään jää epäselväksi mitä purkki tuolloin sisälsi. EI SOKERIA (SUOLAA)!
Tässä vaiheessa on Jitterbug-sukat, kantapäätä vaille. Helpompaa tuo varpaasta ylöspäin neulominen oli, muistin että se olis ollut kamalan vaikeaa. Bambupuikotkin on toistaiseksi ehjänä. Kamera syö värit ikävästi. Lankana siis Colinetten Jitterbug, väri Alizarine. Ei ainuttakaan solmua vyyhdissä, onneksi. Värit jäivät hieman hassuun kohtaan, jalkaterä on enempi raitainen kuin monisävyinen. Saa nähdä miltä varsi näyttää, saatika sitten toinen sukka.
Monta rautaa on tälläkin hetkellä tulessa, mutta esittelen niistä vielä yhden. Jossakin netissä, mahtoikohan olla Ravelryssa, näin kuvan yksinkertaisesta vauvan nutusta, valkoisesta langasta, ainaoikein neuletta, ei kavennuksia tai mitään. Tosi nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan, vaikken yleensä tykkää ainaoikein neuleesta. Sen inspiroimana korkkasin vyyhdin Colinetten Cadenzaa, väri Whirley Fig. En meinannut malttaa laittaa sitä pois käsistäni, vaikka kello näytti siltä että työpäivä loppuu. Oli se niin ihanaa kutoa. Otin vielä kokeeksi ohuimmat Dropsin neulepuikot mitkä löysin, eli 4mm. Ajattelin että saattavat taipua liikaa, mutta ne on juuri sopivat! Neule edistyy kuin itsestään! Melkein jo odotan huomista työpäivää sen takia, että tiedän tuon työn odottavan pöydällä.
