Muuttopuuhastelua

Noniin, nyt on muutto suoritettu, ja tältä näyttikin melkein ensimmäisen viikon. Iso pakettiauto oli niin tiiviisti pakattu että takaovet piti perillä avata varoen ettei röykkiö olisi tipahtanut syliin. Yksi kukan lehtikin oli koko matkan kulkenut auton ulkopuolella, mutta hyvin selvisi sekin koitoksestaan. Tavarat ovat nyt jotakuinkin paikoillaan. Uusi "muutto" huoneesta toiseen on tulossa tässä piakkoin kun saan haettua tapettia ja maalia. Joka huone on tarkoitus rempata, kun tarvikkeet kerran maksetaan. Ei sinä kova työ voi olla... Hmm. Katsotaanpa tuota uudestaan sitten kun homma on puolessa välissä.



Tällaista maisemaa me täältä tuijotellaan. Ihania betonisia taloja toinen toisensa jälkeen! Mahtavaa! Oikeesti. Kolme vuotta "maalla" oli mulle ehkä ihan tarpeeksi. Koiraa ajatellen tämä meni myös aika hyvin, sillä ihan koti ovelta päästää kahteen eri puistoon, ja museokorttelia ja tallipihaa sun muuta on ihan kulman takana, sekä Pyynikin ihanat lenkkimaastot on lähellä, samaten Pispala. Eli koirakin pääsee tepsuttelemaan vihreällä vaikka ihan keskustassa ollaankin.



Maurikin löysi oman näköalapaikan makuuhuoneen ikkunalta. Täällä on ihanat vanhat ja leveät ikkunalaudat jossa se mahtuu hyvin olemaan etutassuinensa. Kerran kiipesi jo koko koira ikkunalaudalle kun ikkuna oli selällään auki. Yhtä äkkiä se sieltä lähti alas, ja onneksi huonekalujen lopulliset paikat on niin ettei se pääse enää kiipeämään noin ylös. Mukavahan se olisi sillekin nähdä ihmisiä ikkunasta, kun edellisessä asunnossa tottui parvekkeen luukkuun josta sai työntää pään pihalle ja seurata liikkuvia otuksia.



Ääntä, valoja ja vilskettä riittää kyllä. Minä en pane yhtään pahakseni. Musta on ihana olla kun koko ajan kuulee jotain ääntä, tietää heikolla hetkellä vähintäänkin ettei ole yksin. Musta se on enemmän lohduttavaa kuin häiritsevää. Sen takia mä en voisi maalla asuakaan, kun siellä ei kuule mitään. Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa olevia naapureita sen sijaan voisi joku aamuöiseen aikaan vähän rauhotella. Ne kertoo niin hauskoja juttuja keskenään että koko lauma repee nauramaan, mä en jaksa niihin aikoihin tajuta niiden juttuja. Tuo yksilö taitaa olla ihan sellainen tavallinen lokki, mutta tässä pihassa pyörii välillä muutamia ruskehtavia jättikokoisia lokkeja. Kerrnakin oli pakko kumartua kun yksi päätti nousta ilmaan mun takaa, ja sitä kun en nähnyt niin luulin että vähintään joku suurempi lentävä sieltä on päälle tulossa. Siipiväliä en osaa arvioida, muttei varmaan metristä jää paljon uupumaan. Ne ei pelkää edes koiraa, joka kovasti itselleen tuollaisen lokin haluaisi. Kovin lähelle en päästä kun saattaapi vaikka nokkasta silimään.




Sitten kun pahin oli ohi, ehti koirakin vähän rentoutua aamuauringossa. Sohva on edelleen samanlainen, kurja ja likainen. Odottelen ensin tapettia ja maalia, sen jälkeen verhoja ja sitten vasta osaan valita sohvalle päällisen.

Täällä me pärjäillään, päivät kuluu ollessa ja kaupungilla kierrellessä. Se uusi lankakauppakin tuli tänään nähtyä, ja sieltä tottakai tarttui jotain kivaa kotiinvietäväksi.