Juhannuksesta...

Noniin... vihdoinkin hetki kun istun koneella ja mietin, mitähän sitä seuraavaksi tekisi. Tai ei sittenkään, työjuttuja riittää, mutta päivitänpä nyt blogiin pari mukavaakin asiaa viimeisen kuukauden ajalta.

Kaikkea ikävää on sattunut, niitä iloisia asioita riittää laskemaan yhden käden sormet, kun taas pahoja juttuja pitää laskea jo varpaillakin. Mikä ihmeen karman laki se on, että kaikki paha sattuu samaan aikaan. Ja tuntuu myös, että muillekin ihmisille sattuu kaikki kamala juuri nyt. Kesäkuu vuonna 2008 jää varmasti mieleeni koko elämäni karmeimpana ajanjaksona.

Juhannus oli ja meni, olisi saanut olla olematta kokonaan. Se, joka uskaltaa väittää kokeneensa vielä kamalamman juhannuksen, ilmoittautukoot. Juhannusviikonlopun aikana rakas mummuni kuoli syövän riuduttamana, ja myöskin rakas poikaystäväni päätti haluavansa erota. Siinä oli muutamaan otteeseen nieleskeltävä tyhjää, että selvisin pyhien yli hengissä.

Rauhallisissa merkeissä meni juhannus muuten, seuraava kuva liittyy juhannusyön tapahtumiin. Päätinpä kerrankin, kun tilaisuuskin oli, olinhan kerrankin maalaismaisemissa Kurikassa, tehdä taikoja. Keräsin ne seitsemän kukkaa keskiyöllä (vaikkakin saman pellon laidalta) ja laitoin ne tyynyn alle. Unet jääköön vain omaksi tiedokseni :) Kuva otettu siis todellakin keskiyöllä, oli se niinkuin "vanhanajan" tarinoista, juuri suihkusta tulleena, pellon laidalla keräämässä kukkia... Niin harvoin kun tällainen superhyperkaupunkilaisihminen sen saa kokea, pitäähän tilaisuus käyttää hyväksi.

Ja pari muuta kuvaa, lähinnä uuden kameran lähikuvauksen harjoittelua.

Käsityöt ovat olleet jokseenkin taka-alalla, elämäntilanteesta johtuen. Muutaman tilaustyös sain valmiiksi, ja nyt on työn alla mm. kaksi vauvaneuletta, muutama pari sukkia (kröh..), ja ne muut ikuisuustyöt. Mummulleni lupasin, että teen valmiiksi hänen aloittamansa perinnepeiton. Villakangas ja langat on valmiina, sekä joitain ohjeita. Se jää nyt minun päätettäväkseni, minkälainen siitä lopulta tulee, muistaakseni itse kirjontaa ei ollut vielä aloitettu. Se odottaa vielä, en ole edes avannut sitä laukustani, mutta ehkä sitten kun elämä taas tasaantuu.

Elämä tosin ei ole tasaantumassa hetkeen. Ja nyt yksi niistä harvoista ilouutisista: Mauri tulee vihdoin kotiin!!

Tässä Mauri eilen, kasvattaja oli mukava kun tuli mun kanssa auttamaan pannan ja boksin valinnassa. Kamerakin sattui olemaan vahingossa mukana, joten sain räpättyä ensimmäisen kuvan!

Mauri Mäyräkoira teki tuloaan monta vuotta, ja nyt se vihdoin saapuu! Huomisen työpäivän loppuun on vielä odotettava. No, eiköhän se suju siivotessa ja hermoillessa. Suurkiitokset vielä Hekulle, jota ilman Mauri ei varmaan olisi vieläkään tulossa... :)

Eli kun yksi mies elämästä lähtee, niin toinen tulee tilalle... Näin karkeasti sanottuna. Onneksi saan vielä henkistä tukea ensimmäisinä viikkoina, sitten muutamme Maurin, kaverin ja hänen kissansa (!) kanssa uuteen asuntoon. Eiköhän me selvitä yhdessä.

Ja te uskolliset ja innokkaat lankaostoksillakävijät saatte varmasti tutustua nuoreen herraan jossain vaiheessa kaupalla, neuletapaamisiin Mauri tulee varmaankin alussa mukaan, kun en raaski toista jättää ihan koko päiväksi yksin kotiin. Ja nyt mulla on joku, jolle neuloa tooooooosiiiii pitkiä villapaitoja!!