Otsikko viittaa ainoastaan käsitöihin, ei koiraan. Koirasta on tulossa oikea pirunpoika.
En tiedä vaikuttaako syksyn odotus, vai mikä, mutta jostain tuli tarve saada vanhoja töitä alta pois. Kaupan takahuoneen seinällä roikkuu lista aloitetuista ja tilaustöistä, josta valmistuneet aina vedän yli. Viime kesänä aloitin Pomatomus-sukat Stepistä. Ensimmäinen sukka valmistui vaivatta, ja jopa yksi pari tilaustyönä. Malliparin toinen sukka vain jäi ja jäi. Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja lähdin käymään listaa läpi alusta alkaen. Eli se mikä on ensimmäisenä listalla tekemättä, se tehdään loppuun eikä mitään muuta aloiteta. Mukavastihan tuo pyörähti puikoille, ja lankakin on tosi ihanaa neulottavaa, miksihän tuo sukka yleensä jäi puolitiehen?
Berroccolta tuli Knitbits uutiskirje, ja siellä oli pari ihanaa mallia jotka haluaisin toteuttaa syksyksi. Toisinsanoen jäävät toteuttamatta ajan ja ylimääräisten käsien puutteen vuoksi. Lisäksi nämä mallit oli ainoastaan ostettavissa, eikä meikäläisellä ole luottokorttia...
Syksyä odotan kovasti. Fiilistelen erilaisten syyskatalogien ja syksyisten neuleiden ja höyryävien teekuppien kanssa. Ihanaa kun saa alkaa käyttää kunnon villaista, huiveja ja pipoja... Kaikista ihanin syyskuvitelma menee jotenkin näin... Kävelen töistäpäin kotiin, aurinko paistaa matalalta, ilma on kirpeä niin että nenä punertuu, päällä lemppari neuletakki, pitkä ruosteenpunainen. Tuuli puhaltaa lehtiä kuivassa (!) maassa ympäriinsä ja pakkasen voi jo haistaa. Kotona odottaa itsetehty Minestronekeitto ja tuore leipä ja niiden jälkeen istun sohvankulmaan koira sylissä ja neulon syksyisiä juttuja...
Ja sade ei siis kuulu mun syksykuvitelmiin ollenkaan. Tämäkin aamu oli niin ankea, että Maurikin vaan inisi sylissä ja työnsi pään takinkauluksen sisään kun astuttiin ovesta pihalle. Herra meinaa hienostella, eikä tee tarpeitaan ulos sadekelillä. Keittiöstä siivottiin ykköset ja parvekkeen ovelta kakkoset... No annettakoot anteeksi vielä, mutta toivottavasti se ei koko ikäänsä tee sisälle. Ja varsinkaan kun se ei osaa tehdä paperille, vaan paperin viereen.
Eilen oltiin koko perheen voimin potkimassa palloa. Se tosin jäi pallon perässä juoksemiseen, luun syömiseen ja laukun puremiseen. Niin, ja nukkumiseen.
Ennen reissua otettiin aurinkoa parvekkeella... Huomaa että äiskä istuu sisätiloissa työkseen, eikä tosin nuo arskakelitkään ole olleet parhaimmillaan.
Viereisellä kentällä päristelevää päältäajettavaa ruohonleikkuria oli paras seurata iskän sylistä.
Jalkkisjoukkueen lentelevät pallot houkuttelivat...
Näin meillä vierähti sunnuntai päivä.
Käsitöiden saralta vielä sen verran, että kunnostautuimsta on havaittu myös laiminlyödyn verkkokaupan osalta. Aika-arviota en osaa antaa, mutta kaupan pitäisi olla pystyssä piakkoin.
