Sampolinon luona

Kesän (viimeinen) päivä

2009-08-16T11:05:00.003-07:00

Oli se nyt sitten viimeinen tai ei, vietettiin kuitenkin ihana kesäpäivä kodin lähellä olevassa puistossa Martsan kanssa :) Aurinkoa piisasi, vähän liiankin kanssa, mutta onneksi ruoho oli sopivan kosteaa ja viileää että sinne sopi vetää pitkin pituuttaan mahalleen viilentymään. Jos se nyt oli viimeinen niin otettiin siitä ainakin kaikki irti!

Muuttopuuhastelua

2009-08-11T10:13:00.000-07:00

Noniin, nyt on muutto suoritettu, ja tältä näyttikin melkein ensimmäisen viikon. Iso pakettiauto oli niin tiiviisti pakattu että takaovet piti perillä avata varoen ettei röykkiö olisi tipahtanut syliin. Yksi kukan lehtikin oli koko matkan kulkenut auton ulkopuolella, mutta hyvin selvisi sekin koitoksestaan. Tavarat ovat nyt jotakuinkin paikoillaan. Uusi "muutto" huoneesta toiseen on tulossa tässä piakkoin kun saan haettua tapettia ja maalia. Joka huone on tarkoitus rempata, kun tarvikkeet kerran maksetaan. Ei sinä kova työ voi olla... Hmm. Katsotaanpa tuota uudestaan sitten kun homma on puolessa välissä.

Tällaista maisemaa me täältä tuijotellaan. Ihania betonisia taloja toinen toisensa jälkeen! Mahtavaa! Oikeesti. Kolme vuotta "maalla" oli mulle ehkä ihan tarpeeksi. Koiraa ajatellen tämä meni myös aika hyvin, sillä ihan koti ovelta päästää kahteen eri puistoon, ja museokorttelia ja tallipihaa sun muuta on ihan kulman takana, sekä Pyynikin ihanat lenkkimaastot on lähellä, samaten Pispala. Eli koirakin pääsee tepsuttelemaan vihreällä vaikka ihan keskustassa ollaankin.

Maurikin löysi oman näköalapaikan makuuhuoneen ikkunalta. Täällä on ihanat vanhat ja leveät ikkunalaudat jossa se mahtuu hyvin olemaan etutassuinensa. Kerran kiipesi jo koko koira ikkunalaudalle kun ikkuna oli selällään auki. Yhtä äkkiä se sieltä lähti alas, ja onneksi huonekalujen lopulliset paikat on niin ettei se pääse enää kiipeämään noin ylös. Mukavahan se olisi sillekin nähdä ihmisiä ikkunasta, kun edellisessä asunnossa tottui parvekkeen luukkuun josta sai työntää pään pihalle ja seurata liikkuvia otuksia.

Ääntä, valoja ja vilskettä riittää kyllä. Minä en pane yhtään pahakseni. Musta on ihana olla kun koko ajan kuulee jotain ääntä, tietää heikolla hetkellä vähintäänkin ettei ole yksin. Musta se on enemmän lohduttavaa kuin häiritsevää. Sen takia mä en voisi maalla asuakaan, kun siellä ei kuule mitään. Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa olevia naapureita sen sijaan voisi joku aamuöiseen aikaan vähän rauhotella. Ne kertoo niin hauskoja juttuja keskenään että koko lauma repee nauramaan, mä en jaksa niihin aikoihin tajuta niiden juttuja. Tuo yksilö taitaa olla ihan sellainen tavallinen lokki, mutta tässä pihassa pyörii välillä muutamia ruskehtavia jättikokoisia lokkeja. Kerrnakin oli pakko kumartua kun yksi päätti nousta ilmaan mun takaa, ja sitä kun en nähnyt niin luulin että vähintään joku suurempi lentävä sieltä on päälle tulossa. Siipiväliä en osaa arvioida, muttei varmaan metristä jää paljon uupumaan. Ne ei pelkää edes koiraa, joka kovasti itselleen tuollaisen lokin haluaisi. Kovin lähelle en päästä kun saattaapi vaikka nokkasta silimään.

Sitten kun pahin oli ohi, ehti koirakin vähän rentoutua aamuauringossa. Sohva on edelleen samanlainen, kurja ja likainen. Odottelen ensin tapettia ja maalia, sen jälkeen verhoja ja sitten vasta osaan valita sohvalle päällisen.

Täällä me pärjäillään, päivät kuluu ollessa ja kaupungilla kierrellessä. Se uusi lankakauppakin tuli tänään nähtyä, ja sieltä tottakai tarttui jotain kivaa kotiinvietäväksi.

kesämallistoa, osa 1

2009-07-05T05:06:00.000-07:00

Saa nähdä tuleeko sitä osa 2:sta koskaan...

Kankaan hankin ennen kunnonlaista suunnitelmaa, tiesin vaan kuosin nähdessäni että tuosta tulee se toppi mitä en ikinä ole kaupasta löytänyt. Jotain ihmeen kautta kompastuin tälle sivulle. Pienellä muokkauksella sainkin aikaiseksi ihan käyttökelpoisen topin. Luovuin suosiolla olkaimista ja röyhelöistä, lopputulos olisi tuosta kankaasta toteutettuna saattanut olla liian "emäntämäinen". Toimisi ehkä jollain muunlaisella kuviolla.

Tässä hätsynpikaa näpätty kuva juuri ennen uloslähtöä, joten kuvan laatu jättää paljonkin toivomisen varaa.

Lomasuunnitelmia

2009-06-15T09:47:00.000-07:00

Loma häämöttää, ja lomasuuunnitelmat lyötiin lukkoon tänään kun jätin viimeisen lankatilaukseni. Gedifran suunnitelma meni pieleen, olisin tehnyt toisen Loppemin ihanasta syvän purppuran värisestä Cashmerinosta, edellinen on tummanharmaasta. Väri oli kuitenkin poistunut, joten siinä se... No nyt on uudet suunnitelmat selvillä, aina ihanista Sublimen langoista ja myös saman firman langoista. Elikkäs, heinäkuussa, tai sitten elokuussa uudessa asunnossani ihanaksi syysneuleeksi puikoille pompsahtaa tämä malli:

Olen aiemminkin jo katsellut tuota mallia, ihana kun on, ajattelin tehdä kummitytölle, mutta teenpä koeversion itselleni. Suurin 150 cm koko saa olla tarpeeksi suuri. Teen hieman pidemmän joustinneuleen alas jos jää pituudesta kiinni. Tai teen mallitilku 4.5 puikoilla. Ja väri on tuossa alla. Omalla koneella ei näytä miltään, väri on ihana hieman taitettu tummahko kylmä violetti. Luulisin että palmikkokuviot erottuvat vielä tuosta sävystä. Toisaalta, pallerot ja palmikot ovat aika dominoivat tuossa mallissa, niin ehkä on ihan kivakin että lanka on hieman tummempi.

Sitten tämä alla oleva malli. Se on pyörinyt päässä lehden ilmestymisestä lähtien, ja monet langat siihen myyneenä, ajattelin nyt ottaa sen toiseksi läksiäistyöksi. Tuo ylempi on juuri ihana syksyneuleprojekti, tämä liivi sopii loppukesälle ja myöhemmin talvella takin alla.

Väriksi valitsin tumman savunsinisen. En taida omistaa yhtäkään sinistä vaatetta, joten tämä oli yllättävä valinta. Mutten saanut silmiä irti tuosta väristä.

Toivottavasti pian saa päivitellä keskeneräisiä kuvia näistä kahdesta työstä. Vähän jotain lohtua kaipaa kun on tällaisen unelmatyön jättämässä. Ja mikä paras lanka oliskaan tuota lohtua tuomaan kuin Sublime...?

Vaihtoehtoinen Provinssiviikonloppu

2009-06-14T08:04:00.000-07:00

Siinäpä se on mennyt, töitä tehdessä ja kotihommia hoitaessa. Silti puolet töistä ja kotihommista on edelleen tekemättä. Kuten jotkut tätä blogia lukevat saattavatkin tietää, olen lopettamassa yritystoiminnan tämän kuun lopussa. Käsityöaitta Fiona jatkaa, tauotta, samalla nimella, samoissa tiloissa, ja alkuun aika lailla samalla tuotevalikoimalla. Uudistuksena uusi yrittäjä tuo mm. tuftauksen, eli valmiita töitä, sekä tilaustyöt. Myös suositut brodeerauspalvelut palaavat valikoimaan piakkoin. Eli tilaustyöt, ja valmiit tuotteet ovat saatavilla liikkeestä, sekä verkkokaupasta.

Kaiken tämän kauppahässäkän keskellä yritän jatkaa omia käsitöitä, yhdistää niihin koiranhoitoa ja kotihommia. Tänään vietin oikeinkin tehokkaan aamupäivän. Sain pussillisen tuoretta raparperia ja aikani surffailtua, päädyin kokeilemaan kääretorttua. Olen vältellyt kääretorttujen tekoa, koska joka ikinen pohja on ollut aina liian ohut, palanut tai muuten vain epäonnistunut. No nytpä kaikki meni niinkuin piti, ehkä jopa liiaksikin, sillä pohjasta olisi saanut jaettua kahteen pelllilliseen.

Pohja: 5 munaa, 2 dl sokeria, 4 rkl vehnäjauhoja, 5 rkl perunajauhoja, 1 tl leivinjauhetta.

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi muna-sokeriseoksen joukkoon. Kaada uunipellille ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Täyte: n. 0,5 l raparperipaloja, 2 dl hillosokeria, 0,5 dl vettä, ripaus kanelia ja fariinisokeria.

Kiehauta täytteen aineet ja anna poreilla noin 10 minuttia. Siivilöi suurin osa irroonneesta nesteestä talteen. Voit keittää lientä vielä hetken, jolloin se tiivistyy siirappimaiseksi. (Taivaallisen hyvää esim jäätelön tai lettujen kanssa!)

Pohjan päälle kerros omatekoista mansikkahilloa, raparperitäyte ja purkki maitorahkaa ja loraus kevytkermaa ja vaniljasokeria sekoitettuna.

Loppujen raparperien kohtaloa ei ole vielä määritelty, mutta jospa tämä leivontainnostus kestäisi sen verran että saisin nekin hyödynnettyä. Mielessä pyörii jäätelökone, kerma, raparperi, mansikka... Hmm...

Kippailua

2009-06-13T06:06:00.000-07:00

Tänään vietettiin KIP-päivää Seinäjoen Puistopolku 15 edustalla, Käsityöaitta Fionan yhteydessä. Sää näytti vielä aamulla olevan kiikunkaakun, mutta onneksi vettä ei tullut vaan jopa hieman kirkastui, pilviä oli toki taivas täynnä koko päivän. Mutta lämpötila pysyi kurissa, ei ainakaan kukaan kärsinyt ihon palamisesta, kuten pari vuotta sitten, kuulemma. Sipi oli tehnyt meille hienon "Tikkuajat"- kyltin!

Ihmisiä kerääntyi paikalle heti kymmenen aikoihin, siirsimme penkit ja pöydät aurinkovarjoineen kävelykadulle ja levittäydyimme neulomaan. Provinssirock verotti varmasti "normaalien" ohikulkijoiden määrää, mutta muutamat ihmiset pysähtyivät kysymään, että mistä tässä on kyse. Yksi tilaustyökin kokoontumisesta poiki, ei onneksi minulle, vaan toiselle osallistujalle.

Viihdyimme paikalla melkein kolmeen asti, rupatellen, napostellen, kahvitellen sekä neuloen. Lopuksi arvottiin 9 kappaletta lankapaketteja.

Kiitos vielä omasta puolestani kaikille osallistuneille mukavasta päivästä! Nyt onkin kiva siirtyä viikonlopun viettoon.

Viikonloppu taitaakin kulua näissä merkeissä:

Valokuvausassistentti oli taas tapansa mukaan heti tyrkyllä assaroimaan kuvaustilannetta.

Eli kyseessä on siis Babette blanket. Lankana on pääasiassa Gjestalin Maijaa, sekä joitain omia pikkujämäkeriä, seassa mm. Sandnesin Alpakkaa, Nallea ja Woolia. Ostin itselleni jo talvella verhokangasta, Kinnamarkin Egon, luumun, mustan ja oliivinvihreän sävyissä. Maijasta löytyi kaikki verhon alkuperäiset värit, sekä muita sinnepäinvärejä. Tuossapa on työtä hetkeksi, mutta jospa se joskus valmistuisi. Ehka seuraavaan omaan asuntooni.

Maanantain pelastanut postimies

2009-05-18T07:01:00.000-07:00

5 minuuttia vaille sulkemisajan, maanantaipäiväni pelastettiin.

Tässä syy. Pöydän täydeltä ihania, ihania Colinetten lankoja! Päivittyvät verkkokauppaan huomenissa, paremmanlaatuisilla kuvilla toki.

Valmista, valmista

2009-05-14T00:56:00.000-07:00

Valmistuu välillä sentään jotakin. Tässä tilaustyönä tehty hihatin, ohje Novitan kevät 09- lehdestä. Mallista lyhennettiin hihoja noin kymmenisen senttiä. Lankana ihanan turkoosi Gedifran Beauty Cotton. Puikot 3.5 ja 4 mm.

Mukava neulottava, mieleenpainuva mallikerta, ohjetta ei pahemmin tarvinnut muutaman toiston jälkeen, Novitan malliksi yllättävän mukava ja hyvinistuva, pääsi ehdokiksi jopa oman uuden juhlamekon kaveriksi, kunhan löytäisin tarpeeksi kirkkaan pinkin/vadelmanpunaisen langan... Edes Rowanin värikartoissa ei ollut sopivaa sävyä, vaikka kaikki muut maailman värisävyt sieltä löytyykin.

minä ja eva midinette teimme sovinnon!

2009-04-26T08:30:00.000-07:00

Me teimme vihdoin sovinnon, Eva ja minä! Näin paljon valmista ei ole kerralla ennen tullutkaan. Tässä pari tuotosta mitkä sain täysin valmiiksi, muutamat jäivät viimeistelyä vaille. Niistä kuvia myöhemmin.

Violettia haltijalle

2009-04-22T02:28:00.001-07:00

Pikainen blogipäivitys viimeisimmästä valmistuneesta. Anu Harkin Haltijatakki! Aikaa kului hulppeat kaksi päivää, mutta hartiat oli sitäkin kovemmassa kulutuksessa. Aloitin takakappaletta ohjeen mukaan 12 mm puikoilla, mutta tulin lopputulokseen että 110 cm ohjeella takki olisi tuskin mahtunut sille pienimmällekään koolle. Joten purin ja vaihdoin 15 mm puikot työhön. Eipä ole niin peltiäkään valmis neulos nyt näillä suuremmilla puikoilla. Tulin myös samalla siihen tulokseen että kovaa vauhtia tässä ollaan muuttumassa vanhaksi piiaksi, sillä ohjeessa 12 mm puikoilla tiheyden olisi pitänyt olla 6s. Oma käsialani tosin on vasta noilla isommilla puikoilla 6,5s... Lankaa kului 700g, metriäkään ei jäänyt, kun virkkasin vielä pohjavärillä kerroksen kiinteitä silmukoita takin ympäri ja hihansuihin. Metriäkään ei jäänyt myös reunuslangatsa, jossa kaksihkertaisena Novitan Karusellia ja Palmaa. Tuskailin ensin reunusvärin kanssa, ja tuntui että koko liikkeestä ei löytynyt sävyä mikä olisi sopinut edes siedettävän hyvin vaalean violetin kanssa. Pohajväri ei itseäni sen kummemmin puhutellut, mutta tuon kirkkaanpunaiset reunan kanssa se on oikeastaan aika kiva! Napitkin löytyi samasta sävystä. Hieman jouduin taas ohjetta muokkaamaan, siirsin kavennuksia ja lisäyksisä lähemmäs kappaleen reunoja, ne oli jostain syystä ohjeessa tyhmästi vasta kahden silmukan päässä reunasta. Hihoista lyhensin 3 kerrosta ja huppuun tein 5 kerrosta ylimääräistä.

Pitääköhän tuota Biggaa tilata siis lisää...

Voittajafiilis!

2009-04-18T04:13:00.000-07:00

No niin, nyt alkaa blogikin taas päivittyä ajallaan! Kevät saa ihmeitä aikaan, vaikka välillä väsymys painaa, voisin nukkua vaikka kellon ympäri, ja silti tuntuu että en ole nukkunut tarpeeksi...

Väriterapiaa tarjosi taas kerran hitaus. Ihania karkkivärejä! Enpä yleensä ole karkkivärien ystävä ollut, ainakaan näin "vanhemmalla iällä", mutta pakko se on myöntää, on ne vaan ihania! Raikkaita, ja keväisiä. Eli Yliveto-lankaan on nyt tullut uusia sävyjä, verkkokaupasta näkee varastotilanteen, jos kiinnostaa joku tietty väritys. Vyyhdithän ovat uniikkikappaleita, joitain sävyjä saattaa tulla kaksi tai kolme, mutta yleensä yksi.

Nyt saatiin myös mallisukka valmiiksi, tässä käytetty siis kahta eriväristä Ylivetoa. Ohjeenkin sain kirjoitettua samalla kun sukkaa neuloin, joten se lähtee sitten vyyhdin ostajalle mukaan! Kuva alla.

Alkoipa sitä puikot taas heilua. Pieni -tai tarkemmin ajateltuna aika suurikin, suvantovaihe on nyt ohitettu ja ideoita on pää täynnä, kun kaikki saisi alulle, ja joskus lopulta myös lopulle...

Kotonakin tapahtuu. Ylimmät ystävykset, Nakki ja Lihapulla tulevat toimeen yhtä hyvin kuin ennekin. Kissa pakenee parvekkeelle. Lämpimämpien kelien jälkeen se saattaa hävitä tuntikausiksi "nukkumaan" parvekkeen tuolille. Noh... jos ei meidän seura kelpaa.

Olen puolestani käyttänyt harvinaiset energiapuuskahdukset hyväksi ja alkanut taas ruoanlaiton terapeuttisessa mielessä. Ihanan pääsiäisen auringonpaisteisen aamun iloksi tein Rajamäen Rykmentin Sarin kaalipiirasia. Suolaisia herkkuja harvemmin tehdään meidän taloudessa, mutta nämä saattoivat kääntää kelkan aivan uuteen suuntaan. Maailman helpoimpia, maailman ihanin taikina joka ei tosiaan tartu käsiin!

Ja tässä herra Nakki, poseeraa parvekkeella ansaitsemansa palkintopokaalin ja ruusukkeen kanssa! Voi onni ja ylpeys, että siitä kuoriutui sitten palkintopiski! Sillä oli niin toiminnallinen aamupäivä että sankari simahti heti kuvien oton jälkeen, katsotaan ja otetaan actionkuvia sitten myöhemmin kun iltariekkuminen alkaa. Oman luokkansa voittaja, Serti ja 2. paras uros tänään Ilmajoella! Eikä äipälläkään mennyt kuulemma huonosti!

Pohdin lähdenkö ruokaostoksille, vai liitynkö eläinten seuraan, kun täällä kotona on aika väsynyt meno. Nakki kiertyi rullalle jonnekin. Kissakin näyttää tältä.

(Kiitos muuten eräälle nimeltämainitsemattomalle kadetille kameran lainauksesta :) taidanpa investoida itsekin)

Nakkimaisia juttuja

2009-04-08T00:59:00.000-07:00

Hups... Blogi on ollut päivittämättä jo joulukuusta lähtien. Kiire, kiire ja vielä kerran kiire ja muut työt ovat menneet edelle. Jospa nyt koittaisin ottaa hieman kiinni.

Aloitetaanpa kotijutuilla. Nakki on kasvanut makkaraksi. Sen sain tuntea esimerkiksi viime sunnuntaina luolaharjoituksissa. Vähän alle vuoden vanha on vielä niin arka että se pelkäsi muita koiria jotka innoissaan haukkuivat ketulle, ja tärisi kylmästä loskan keskellä. Tästä johtuen kaniskelin sitä kainalossa, ja kädethän siinä kipeytyivät, seuraavana päivänä tuntui kuin olisi tehnyt isommankin käsireenin. No käyhän se noinkin, minua ku ei salille saa sitten millään. Paitsi ehkä huomattavan suuresta rahallisesta korvauksesta.

Tässäpä pari kuvaa eiliseltä, luita on taas kulunut urakalla. Savustetut ovat tällä hetkellä suosiossa, emännän mielestä ne haisee järkyltä, mutta Maurin mielestä herkulta. Luu kalutaan melkeinpä poikkeuksetta yhdeltä istumalta. Sohvakin saa osansa, niinkuin kuvista näkyy. Mutten jaksa stressata, pestään sohva sittenkun jaksetaan. Tai päällystetään entistä kivemaksi.

Eilen emäntä palasi töistä herkkujen kera. Mustissa ja Mirrissa iloiseksi yllätykseksi painiskelivat kaksi Englanninbulldogia. Töminä ja murina oli aikamoista kun ne kinastelivat samasta lelusta. Selvisin kuitenkin hengissä kassalta ulko-ovelle, vaikka välissä piti väistää päällevyöryviä koiria. On se kumma kun muovipussissa olevat luut, jotka ei omaan nenään haise juuri miltään, huomataan lipaston päältä. Asetin ne sinne vielä huomaamattomasti, että kai niistä niin vahva löyhkä lähti että koira arvasi jotain olevan tekeillä. Ihmettelin jo, kun tuli hetkeksi taas niin rauhallista. Siellä se istui lipaston edessä, katse herpaantumattomasti kiinnitettynä muovipussin kätkemiin herkkuihin, toivoi ilmeisesti että pieni huokaileva vikinä olisi saanut tiputettua pussin lattialle. Oli pakko napata kuva.

Ja toinen syy miksi välillä asunnossa vallitsee hiljaisuus ja rauha, jolloin kissakin saa hengähtää, on tämä:

Suolestus, teurastus, höyhennys, miten sitä nyt haluaa kutsua. Yhden emännän pehmolelun se sai jo tuhottua. Ei ihan kokonaan, mutta naama siltä siiliraukalta on parsittu jo niin monesti, että se on käytännössä katsoen päätön. Tai siis kasvoton. Joten siirryimme suosiolla kirpparipehmoleluihin. Marsupilami oli ihan ehdoton. Metrinen häntä lähti heti kättelyssä, sitten korvat ja käsi. Sitten johonkin kulmaan tuli reikä josta täytteet oli mukavaa nyhtää ulos. Vieläkin niitä löytyi jostain, sillä marsupilami on ollut langanlaiha jo hetken. Mennyttä on myös pesukarhu joka kotiutui yhtäakiaa marsupilamin kanssa. Ei suurta rahallista menetystä, 50 senttiä lelusta, ja noin pitkään kestävä ilo ja touhu. Uusia pitäisi silti jo hakea.

Lopuksi muutamia pentukuvia, joita löysin aivan sattumalta työkoneen sisuksista.

Emännän sairasvuoteella. Mäyräkoirat on erittäin päteviä voimaeläimiä. Kunhan ei ryhdy itse liian dramaattiseksi sairastajaksi.

Jaakkosedän crocksi. Se piti toki vielä tuossa vaiheessa raahata omaan koppaan ja käpertyä sen päälle rullaksi nukkumaan. Taisi olla popossa myös kiitettävä rivistö pieniä reikiä...

Viimekesältä Linnapuistosta. Mahtavan mukava paikka, joko katsella jalkapalloharkkoja jäätelöä syöden ja jotain virkistävää juoden tai sitten makoilla hieman kauempana ottamassa aurinkoa. Tässä jälkimmäistä.

Muuttopäivänä. Raskasta oli tämän pienen reissaajan elämä... Onneksi joka kulmassa oli avonaisia laatikoita tai kasseja joihin rullautua kunes pahin oli ohi.

Uutta kotia ihmettelemässä.

Uuden kodin keittiössä. Itse koira on kasvanut, tassut pysyneet aikalailla samankokoisina.

Entisen kodin takapihalta. Tuokin reissu oli yhtä tappelua kun kassissa eväät ja vesipullo kiinnitti kaiken huomion, eikä emäntä ehtinyt kärventää itseään siltä sähläämiseltä.

Tulevaa kesää odotellessa...

Aarteenetsintää

2008-12-18T04:23:00.000-08:00

Kuvapainotteinen postaus tällä kertaa. Löysin aarteita. 75-vuoden Muoti+kauneus -lehtiä. Hauraita sivuja, ihanaa vanhaa tuoksua, erilailla kauniita kuvia. Tässä parhaimpia, ehkä myös tänäpäivänä toteutuskelpoisia malleja. Ja kaikista ihmeelisin ihme, ohjeetkin ovat tallella! Erityisesti lasten mallit ovat neulekoneelle, en sen kummemmin perehtynyt ohjeisiin, mutta saisikohan ne ymmärrettävästi käännettyä käsinneulontaan. En nimittäin ikinä ole koskenutkaan neulekoneeseen. Enkä toisaalta haluakaan, eihän siihen jää sitä neulomisen iloa sitten ollenkaan...

Ihanan istuva malli. Vain pari kolme isompaa nappia alareunaan ja tämähän olisi mulla koko ajan päällä!

Ihan perusmallinen v-aukkoinen liivi... Tällainen on ollut hakusessa muttei ole löytynyt. Värit toki ei ole ehkä tämän päivän kuumimmat, mutta sepä on helposti korjattu.

Alkaisin tämän heti jos ei olisi mitään muuta puikoilla... Köh.

Tuossa liivissä on jotain aivan uskomattoman ihanaa ja hauskaa! Tekisin, jos pitäisin, mutta luulen että jäisi pitämättä. Silti tosi ihana malli.

Valmistuuhan sitä jotain... vihdoinkin!

2008-11-21T04:35:00.000-08:00

Olen kokenut hyvin lyhyellä aikavälillä kaksi onnistunutta valmistumisen riemua! Outo tunne, kaikki työt on yleensä aina vain kesken.

Clapotista aloimme Hekun kanssa neulomaan jokin aika sitten. Langaksi valittiin Colinetten Cadenza, sama uutuusväri kummallekin, eli October Afternoon. Ehkä maailman ihanin väriyhdistelmä. Olisinpa vain tummaverisempi että se sopisi myös minulle. Vaikka kuinka tahtoisin olla syksy-värinen ihminen, kun syksystä ja väreistä muutenkin tykkään, joudun tyytymään ajatukseen että ehkä ne talven ja kevään värit on enemmän mun yliluonnollisen valkoiselle hipiälleni sopivampia.

No ei auta, huivi on tehty. Nyt se on kuivumassa koiran ulottumatomissa.

Käsinvärjätty 100% merinovilla hellii kait muidenkin nahkaa, ennenkun sain edes huvia sen kummemmin levitettyä, löysi koira uuden luunsyöntipaikan. Mikäs siinä, laatutietoinen piski, täytyy myöntää. Jos itse saisin maata ja syödä suklaata kaiket päivät merinovillojen päällä, niin enpä valittaisi.
Clapotis on siis huomenna käyttövalmis! Ainut huono puoli on se, että ainut talvitakkini on tumman ruskea villakangas takki, ja siihen sopivat kengät on kellarin uumenissa. Kävin jo kerran niitä etsimässä mutten löytänyt. Nyt etsintöjä vaikeuttaa se, että kaksi iltaa sitten, onnistuin tipauttamaan avainnippuni hissikuiluun koiranpissatus reissulla... Siinä ei auttanut muu kuin keskellä yötä (kello oli yli 12) kurkata rapunovesta ulos ja katsoa missä kerroksessa on valoja päällä. Onneksi tajusin pitää rapunovesta kiinni, muuten oltaisiin jääty pihalle ihmettelemään. Puhelimetkin oli jääneet töihin vahingossa, oli lievästi sanottuna orpo olo.

Eli kellariin pääsen vasta kun on hissin seuraava huolto joskus 2009 vuonna, aikaisemmin jos kenkiäni havittelen, saa siitä lystistä pulittaa reilut 100 euroa... Eli ootellaan.Tässä vielä kuva valmiista Clapotiksesta. Puikkoina puiset 5 mm Knit Picks-pyöröpuikot ja lankaa jäi viidennestä vyyhdistä muutama metri. Eli noin 245 g. Hengityksen pidättäminen todella auttaa langan riittävyyteen :)

Niin, ne toiset valmistuneet oli polvisukat Step-sukkalangasta. Varpaista aloitetut, toimivat sukkakurssilla "opetussukkina".

Toinen innon aihe oli toissailtana aloittamani sukka upouudesta Zitronin Trekking Hand Art langasta. Värit on upeat! Niin karkkiset että jouduin jopa haistamaan lankaa että haiseeko täällä oikeasti hedelmäkarkit. :) Kuvassa värit on hieman voimakkaammat kuin luonnossa. Vadelmanpunavoittoiset, keltaista, oranssia ja limenvihreää vain mausteena. En normaalisti tykkää ihan näin ihanista väreistä, mutta kai tämä pimeys vaikuttaa, ja kaipaa jotain väriä myös sukanneulontaan. Värinumero on siis 510 Tonga. Myös saman sarjan "Trinidad" väri on aivan mahtava, tummaa violettia, turkoosia, limeä, harmaata... Jollakin on välähtänyt värjäämössä.

Isänpäivän niinsanottu sankari

2008-11-10T02:12:00.000-08:00

Meidän "pesueessa" vietettiin ensimmäistä kertaa isänpäivää. Vaikka lapsi ei olekaan biologista sukua, on kummallakin tumma tukka ja karva yhtä pehmoista. Kummatkin makaa välillä sohvalla raajat kattoa kohti ja kuorsaavat, ja kummatkin kärkkyvät keittiössä naispuolisen perheen johtohahmon kokkaillessa. Kummallakin on ruskeat silmät. Kummallakin riittää suupielissä putsattavaa syömisen jälkeen, ja kummatkin on vähintäänkin yhtä kiinnostuneita autoista. Kumpikin vetoaa lauman emäntään kovasti, joten kai se on isä ja poika jotka tämän kakun ansaitsivat sunnuntaina.

Siellä jo kärkytään kun koitin ikuistaa suklaapiparminttutäytekakun vielä kameraankin. Nuoriso sai oman pienen palan ja lautanen nuoltiin kiiltäväksi. Vanhukset nauttivat muutaman palan uuden viinituttavuuden kanssa.

Tassut mahdollisimman lähelle kakkua. Siihen olisi ollut mukava painaa tassun jäljet. Tassut on hassut jutut. Aina jos syön sohvalla telkkaria katsoessa, koira kyllä on nätisti vieressä, ei tunge syliin, katselee vaan ja tassulla on pakko koskea syövään ihmiseen. Eli tassu lasketaan joko jalan tai muun syömistä harrastavan ihmisen päälle ja sitten tuijotetaan silmiin. Olen muuten huomannut että harmaana sadepäivänä jaksaa aina ilostuttaa sadat pienet tassun jäljet rappukäytävän lattiassa, jotka siihen ehditään tassutella kun äiteltä on avaimet hukassa ja pitää odottaa oven aukaisua.

Pusuja ei säästelty juhlapäivänä. Ei niitä säästellä muutenkaan. Paitsi tänä aamuna, kun koira päätti pistellä poskeensa jonkun toisen koiran kakkaa aamulenkillä. Yök. Aamupusut jäi saamatta tänään.

Huomasin myös kerran vähän syksymmällä kuinka märkään kumisaappaaseen tarttui pudonneita syksynlehtiä. Mieleen tulvahti ala-asteen syksyiset luontoretket Hervannan Suolijärven metsiköissä, kerättiin erillaisia kaveja, tutkitiin sammalia ja haisteltiin metsää. Silloin oli eri tavalla kosketuksissa luontoon, luonnossa käytiin ja siellä koskettiin puihin ja korsiin ja ties mihin. Minusta kai kasvoi niin herkkäjalkainen city-ihminen etten voi edes pihanurmikolla kävellä paljain jaloin, hiekasta puhumattakaan, ja viime kesänä kun innoistuin lyhyistä shortseista (city-shortseista luonnollisesti) ihmettelin miten heinät osuivat sääriin kun kierreltiin pennun kanssa metsässä. Ihmeellistä. Joskus pitää ihan poimia joku heinä tai muu rehu että vain tuntee miltä se elävä luonto tuntuu, kun siellä ei tule enää käytyä. Ensi kesää odotellessa, koirakin uskaltaa jo kävellä tiheissä metsiköissä.

Tässä voisin liittää aiheeseen sopivan ihanan luontokuvan, mutta olen harvinaisen huono valokuvaamaan. Ideoita on mutta toteutus on aina jotain aivan muuta. Mutta tässä harvinainen auringonpilkahdus meidän lenkkimaisemista.

Haaste

2008-11-10T01:15:00.000-08:00

Poimin Hekun blogista haasteen tähän työpäivän hiljaiseen hetkeen.

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Inhoan "tyhjentää hiusharjan". Eli kun hiusharjaan luonnollisesti jää tukkaa harjatessa irtohiuksia, niitä sitten kerääntyy ja kerääntyy niin kauan että koko harja näyttää valtavalta karvapallolta. Jos ei joku hyväntahtoinen tuttava sitä aikansa katseltuaan puhdista, saatan niellä inhotukseni ja tyhjentää sen itse.

2. Siivousintoilijaksi osaan olla välillä tosi ällöttävän välinpitämätön joissain asioissa. Asia on nyt vain pahentunut kun olen asunut 4 kk yksin, ja vielä 2 kk yksinoloa jatkuu. Esimerkiksi olohuoneen pöydällä saataa olla viikon yksi puoliksisyöty ruoka, tai jääkaapissa rasioissa viikon vanha ruoanjämä, tai vessan nurkassa roikkuu kasvava kasa likapyykkiä melkein kaksi viikkoa. Perunankuoret saattaa muumioitua keittiön työtasoon... Aina ohikulkiessa mietin että voi, tuokin on vielä tuossa, pitäisipä se korjata pois. Mutta siihen se jää. Kesälläkin parvekkeen lasipöytään oli kuivunut appelsiinin siivu ja pari ampiaista niin lujasti että jouduin lastalla raaputtamaan ne irti. Ällö-minä.

3. Vessapaperia on aina oltava. Lähentelen hermorauniota ja saan sydämmentykytyksiä jos tiedän että viimeinen vessapaperirulla on menossa. Siksi yksinasuvanakin ostan aina sen jättisäkin vessapaperia ja puran ne hyllyyn kivoihin pinoihin, josta sitten niitä saa noutaa kuin kaupan hyllyltä.

4. En käytä maitoa nykyään, mutta sillon kun käytin ja jos joudun maitopurkkia käsitellä, esimerkiksi avata sellaisen, sitä on pakko ravistaa. En tiedä onko maidossa mitään "sakkaa" pohjalla, mutta en muillekaan kaada maitoa ravistamattomasta purkista.

5. Jaksan väittää että minulta löytyy aataminomena, tai ainakin sen esiaste. Kukaan sitä ei usko, eikä sitä muka kokeilemalla tunne, mutta minä tunnen. Se on ihan selvästi sellainen "isompi kurkkunikama" siinä aataminomenan kohdalla.

Karkkipäivä lankakaupassa

2008-10-19T01:00:00.000-07:00

Perjantaina en tiennyt olinko töissä lanka- vai karkkikaupassa. Tilaus Colinettelta saapui taas aivan yllättäen, ja tällä kertaa voin sanoa että värivalinnat onnistuivat todella hyvin! Purin laatikkoa ja seuraava laatu oli aina vain ihanampi kuin edellinen!

Jitterbug. Värit vasemmalta: Blue Parrot, October Afternoon, Marble, Florentina.

Cadenza. Värit vasemmalta: Salty Dog, Adonis Blue, Vincent's Apron, October Afternoon.

One Zero. Värit oikealta vasemmalle: Morello Mash, Black, Salty Dog.

Kuviin ei vain välity värien oikea hehku. Ne siis OIKEASTI hehkuu, uskokaa tai älkää. 150 vyyhditystä myöhemmin, aloimme Hekun kanssa neulomaan Clapotista Candenzan uudesta väristä October Afternoon.

Tuskailin alussa omia inhokkejani, silmukkamerkkejä. ne on ärsyttäviä, kiliseviä ja kaikilla tavoilla häiritseviä. Clapotiksessahan niitä tarvitaan, reilusti. Kotitöiden jälkeen, nälkäisenä, kitisevän karvalapsen vinkuessa koitin saada Ravelryssä oikeasta keskustelusta kiinni. Olin jostain ohimennen lukenut että silmukkamerekit voi poistaa kun neuloo tiputettavat silmukat nurjana. Meinasin menettää hermoni kun kunnollista ohjetta ei löytynyt ja sitten päätin että alan vain neulomaan, katsotaan ja puretaan jos tarvii.

No mitään ongelmaa ei sitten tullutkaan vastaan, ihan ohjeen mukaan sai mennä. Ainut kapula rattaissa oli lankavyyhtien vaihto joka toisella rivillä, kun se toinen reuna kinnaa, mutta toivottavasti se korjaantuu pingotuksessa. Värien lätäköitymisen riskiä en halunnut ottaa. Ihana ohje, ihanammat puikot ja vielä ihanampi lanka, tämä työ tulisi olemaan juuri eikä melkein.

Tässä tilannekuvaa sunnuntai aamulta. Tätä ei vaan VOI laskea käsistä pois. Lanka on aivan uskomattoman pehmeää, varsinkin 5mm puikoilla neulottuna, ja väriyhdistelmät on upeita! Kuvasta ei luonnollisestikaan voi nähdä kaikkia sävyjen häivähdyksiä. Eilisiltaan mennessä sain jo kolme ensimmäistä silmukkarivistöä tiputettua puikoilta. Ehkäpä se valmistuu jossain vaiheessa. Mauri on kehittänyt tavan katsoa pahalla silmällä aina kun otan kutimen käteen. Omatunto soimaa hieman... Mutta kun työ on niin ihana että sitä on pakko tehdä melkein taukoamatta!

Olen saanut myös jotain muutakin valmiiksi asti. Loppem on valmis, kuva ei. Myös huovutettuja tossuja on valmistunut pari jos toinenkin. Kuvia ei ole. Vapaalankahuovutuskin onnistui, kahden huovutuskerran jälkeen. Siitäkään ei ole vielä kuvia. Huopaseen en kyllä tämän jälkeen koske, kuin korkeintaan näissä vapaalankameiningeissä. Hyi.

Sateisen sunnuntai aamun hämärässä sain näpättyä kuvan huovutetusta laukusta. Ohjeen langasta ei ollut tietoakaan ja aloinkin neuloa hyllyssä olleesta Garntjänstin Ullrik- langasta, siinä luulossa että saan siihen pari vyyhtiä käytettyä. Vyyhtejä kuluikin sitten 7-8, en pysynyt enää laskuissa. Laukku on järettömän iso, vaikka se on nyt huovutettu jo kahdesti, vai kolmesti, pysy siinäkään laskuissa. Joka tapauksessa, huovutusta on vieläkin edessä, jotta laukku vähän "tiivistyisi" ja pienenisi. Malli on tosi mukava, teen varmasti vielä muistakin langoista. Esimerkiksi Garnstudion Eskimo toimisi varmaankin tässä mallissa loistavasti.

Koirankin vaan kasvaa. Hampaat vaihtuu, etuhampaat on jo kaikki vaihtunut isoihin pysyviin hampaisiin, poskihampaat on nyt vuorossa. Yhden sain talteen. Tämä on varmaan osasyy viimeaikaiseen outoon käytökseen, ainakin toivon niin. Eilen illalla minulle vasta valkeni miksi Mauri on viimeaikoina nirsoillut ruoan suhteen. Luulin jo että se protestoi yksityisyrittäjäomistajan työaikoja vastaan, mutta eilen vahingossa lämmitin pehmitettyjä napuja liian kauan mikrossa ja niistä tuli sosetta. Jäähdyttelin ja ihmettelin kun koira jo odotti jaloissa. Laitoin lautasen eteen niin sehän tyhjeni alta aikayksikön. Samaten tänä aamuna. Suuhun kurkistaessa kummallakin puolella ainakinylhäällä kaksi hammasta on jo puoliksi irti niin että ne heiluu melkei ympäri asti, ei ihmekään jos ei edes liotetut nappulat maistu. No mammahan ne soseuttaa lapselle kunnes voi taas syödä.

Nyt se sentään nukkuu taas yöt, kun muutama yö meni ravatessa ja tuijotellessa. Siihene muuten herää kun mäyris makaa mahanpäällä, nenä kahden sentin päässä omasta nenästä ja vaan katsella toljottaa. Jännä juttu. Nyt muutama yö on jo menny normaaliin tahtiin, eli emäntä valuu tyynyltä kohti jalkopäätä sitä mukaa kun koira valtaa alaa tyynyllä.

Eilen sain räpsättyä kuvan Maailman Pisimmästä Nakkikoirasta. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Elän kahden pöytävalaisimen ja kynttilän turvin ennenkuin joku osaava käy kytkemässä kattovalon... Köhköh.

HUI! Älkää kiinnittäkö huomiota likaiseen sohvaan... (Voiko siivousintoilijan kotona olla noin kakkaista...?) Koitin ajatella järkevästi ja jättää päällisen pesun siihen kunnes kaikki hampaat on vaihtunut ja luita ei kuluteta näin kovalla tahdilla. Tästä syystä käytössä on myös ns. sohvahousut, kun jostain syystä luut tuntuu maistuvan paremmilta sylistä syötynä.

ÄÄRRRrrr! ja Murrrrr! vaan teille seuraavaan kertaan! (Eikö oo suhteettoman suuret hevosenhampaat nuo uudet...:)

Syysunelmia

2008-09-19T06:02:00.000-07:00

Syksyllä on aikaa unelmoida. Unelmien toteuttamiseen silti ei ole aikaa. Pari keskeneräistä unelmaa valokuvasin, toisen olin jo autuaasti unohtanut. Näitä neuleita pitäisi käyttää juuri NYT, kun on vielä sopivan lämmin. Meneehän ne talvellakin, mutta syksyllä pitäisi voida nauttia uusista ihanista, pehmeistä ja lämpimistä neuleista. Palaan taas mielessäni siihen täydelliseen syksytilaan... Huokaus.

Ihana tumman harmaa Loppem, ihanasta Gedifran Cashmerinosta. Muutama viikko sitten olen koskenut kyseiseen työhön, neuletapaamisessa. Sen jälkeen se on kyhjöttänyt "omien töiden korissa" kaupan takahuoneessa. Kunhan olin päässyt palmikkokuvion sotkuista selville, päätin suosiolla muuttaa ohjetta sen verran, että jätän ylimääräisen puoli tuumaa jokaisen kavennuksen väliin, näin saan hiemana lisäpituutta. Liian pitkä on parempi kuin liian lyhyt.

Toisena ikuisuus sitten aloittamani Rockefeller Sweater. Hihat on valmiina, ja puikot tilattu itse kappaleiden tekoon, langat on kaikki valmiina, mutta aikaa ei ole neuloa. Hihat tuli valmiiksi päivässä. Suhteellisen nopeaa on neuloa kaksinkertaista Eskimoa 15 mm puikoilla :) Eli oikeasti tämän neuleen valmiiksisaantiin kuluisi korkeintaana 3 työpäivää jos ottaisi asiakseen. Mutta sitten asia erikseen on napit. Omassa putiikissa, saatika sitten paikallisissa nappiliikkeissä ei ole sopivia nappeja. Pitäisi olla isot, 4 cm halkaisijaltaan vähintäänkin, ja väri on jännän turkoosihtavan petrooli. Joutunen soveltamaan, koska sopivia nappeja ei tunnu löytyvän. Ehdotuksia? Puiset? Duffelit?

Ja joka postauksen pakolliset koirauutiset:

Mäyräkoira Mauri on kokenut ihmeen. Väite, jonka mukaan suutarin lapsella ei ole kenkiä, ei pidä sittenkään paikkaansa! Lankakauppiaan koiralla nimittäin on villapaita!

Lankana Colinetten Cadenza, väri Velvet Damson, menekki puolitoista 50 g:n vyyhtiä. Puikot oli 5 mm lyhyet pyöröt.

Ohjeen löysin Ravelryn kautta (kysykää vain muistanko ohjeen nimen... hakusanoilla turtleneck dog sweater voisi löytyä.) Jo muokattua ohjetta piti muokata vielä lisää, sillä onhan meidän pupsi jo niin iso ettei se mahtunut hartioistaan ensimmäiseen versioon. Nykyinenkin saisi olla ehkä hieman isompi hartioiden kohdalta, mutta eiköhän tuo auta hetken, kohta pitää kuitenkin neuloa uusi. Pukeminenkin sujuu suhkoht helposti. Ensimmäinen kerta nukkuessa ja nykyään pienen tappelun kera. Itse liikkuminen paidassa ei tuota ongelmia, hyvin vetää edelleen...

Pikkupentujen leikkikoulussa käytiin sunnuntaina aamupäivällä. Mukavaa oli, annettiin tassua, kierrettiin ympyrässä, haisteltiin muita koiria. Kaikki oli eri rotuisia ja eri näköisiä, ihan mukava poppoo oli koolla.

Ensi sunnuntaihin mennessä lupaan että Mauri osaa mennä "Maahan".

Uusinta uutta

2008-08-26T06:43:00.000-07:00

Blogi kärsii päivittämättömänä kun juoksen muita kiireitä. Koko elämä on yhtä kiirettä, tai ainakin viimeinen kuukausi. Muutosta selviäminen vei oman aikansa, mutta nyt on sentään kotiuduttu ja kaikki laatikot purettu. Toistaalta, omaan vaatekaappiini en ole edes ehtinyt koskea, vaan työnsin vaatteita sisältävät laatikot suoraan kaappiin ja kaivelen sieltä sitten vaatteita tarpeen mukaan.

Päivittämättömyys johtuu myös osaltaan nettitilanteesta, kotikoneella ei ole vielä nettiä, kun mokkulat oli myyty loppuun ja joudun nyt odottelemaan omaani. Toisaalta työkoneella ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, joten tässäkin postauksessa olevat kuvat on suoraan kamerasta.

Käsitöissä valmista ei ole tullut... Töitä on kesken tällä hetkellä noin kymmenen kappaletta, osa tilaustöitä ja osa omaksi. Tässä sitä koittaa sitten tärkeysjärjestystä miettiä kun johonkin työhön tarttuu ja toiset odottaa.

Solveig yllätti kahdesti lyhyessä ajassa, erittäin iloisesti! Lankojen vyyhdistys kesti näin kauan sillä onnistuin sotkemaan yhden vyyhdin niin totaalisesti että sen selvitykseen kului yhteensä 4 työpäivää... Tänään sain urakan valmiiksi, ja tässä hieman otoksia valmiista ja ei niin valmiista vyyhdeistä. Kuvat ovat todellakin suoraan kamerasta, ja ainakin omalla koneella värit näyttävät hailuilta.

Ja muutama pakollinen kuva koirasta. Ensimmäisessä jugurttiparta aamupalalta...

Ja viimeisessä löytö koirankävelytysreissulta, Lemmikki, lempparikukka. Pieni ja nätti, niinkuin allekirjoittanutkin :)

Näihin sanoihin taidan tämän kirjoittelun päättää, sillä kello näyttää pahasti kotiinlähtöaikaa.

Kunnostautumista havaittavissa

2008-07-21T05:14:00.001-07:00

Otsikko viittaa ainoastaan käsitöihin, ei koiraan. Koirasta on tulossa oikea pirunpoika.

En tiedä vaikuttaako syksyn odotus, vai mikä, mutta jostain tuli tarve saada vanhoja töitä alta pois. Kaupan takahuoneen seinällä roikkuu lista aloitetuista ja tilaustöistä, josta valmistuneet aina vedän yli. Viime kesänä aloitin Pomatomus-sukat Stepistä. Ensimmäinen sukka valmistui vaivatta, ja jopa yksi pari tilaustyönä. Malliparin toinen sukka vain jäi ja jäi. Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja lähdin käymään listaa läpi alusta alkaen. Eli se mikä on ensimmäisenä listalla tekemättä, se tehdään loppuun eikä mitään muuta aloiteta. Mukavastihan tuo pyörähti puikoille, ja lankakin on tosi ihanaa neulottavaa, miksihän tuo sukka yleensä jäi puolitiehen?

Berroccolta tuli Knitbits uutiskirje, ja siellä oli pari ihanaa mallia jotka haluaisin toteuttaa syksyksi. Toisinsanoen jäävät toteuttamatta ajan ja ylimääräisten käsien puutteen vuoksi. Lisäksi nämä mallit oli ainoastaan ostettavissa, eikä meikäläisellä ole luottokorttia...

Syksyä odotan kovasti. Fiilistelen erilaisten syyskatalogien ja syksyisten neuleiden ja höyryävien teekuppien kanssa. Ihanaa kun saa alkaa käyttää kunnon villaista, huiveja ja pipoja... Kaikista ihanin syyskuvitelma menee jotenkin näin... Kävelen töistäpäin kotiin, aurinko paistaa matalalta, ilma on kirpeä niin että nenä punertuu, päällä lemppari neuletakki, pitkä ruosteenpunainen. Tuuli puhaltaa lehtiä kuivassa (!) maassa ympäriinsä ja pakkasen voi jo haistaa. Kotona odottaa itsetehty Minestronekeitto ja tuore leipä ja niiden jälkeen istun sohvankulmaan koira sylissä ja neulon syksyisiä juttuja...

Ja sade ei siis kuulu mun syksykuvitelmiin ollenkaan. Tämäkin aamu oli niin ankea, että Maurikin vaan inisi sylissä ja työnsi pään takinkauluksen sisään kun astuttiin ovesta pihalle. Herra meinaa hienostella, eikä tee tarpeitaan ulos sadekelillä. Keittiöstä siivottiin ykköset ja parvekkeen ovelta kakkoset... No annettakoot anteeksi vielä, mutta toivottavasti se ei koko ikäänsä tee sisälle. Ja varsinkaan kun se ei osaa tehdä paperille, vaan paperin viereen.

Eilen oltiin koko perheen voimin potkimassa palloa. Se tosin jäi pallon perässä juoksemiseen, luun syömiseen ja laukun puremiseen. Niin, ja nukkumiseen.

Ennen reissua otettiin aurinkoa parvekkeella... Huomaa että äiskä istuu sisätiloissa työkseen, eikä tosin nuo arskakelitkään ole olleet parhaimmillaan.

Viereisellä kentällä päristelevää päältäajettavaa ruohonleikkuria oli paras seurata iskän sylistä.

Jalkkisjoukkueen lentelevät pallot houkuttelivat...

Näin meillä vierähti sunnuntai päivä.

Käsitöiden saralta vielä sen verran, että kunnostautuimsta on havaittu myös laiminlyödyn verkkokaupan osalta. Aika-arviota en osaa antaa, mutta kaupan pitäisi olla pystyssä piakkoin.

Nakki-koira

2008-07-15T05:44:00.000-07:00

Meidän nakki on ollut kotona jo viisi päivää. Kaikki ok tässä vaiheessa, koira on vielä niin pieni että sitä on helppo kuljettaa sylissä, eikä se hampaat tai kynnet tunnu liian pahalta.

Ensimmäiset 2 yötä meni valvoessa, käytiin varmaan neljä kertaa yön aikana pihalla. Tangomarkkinat eivät auttanet asiaa, kun asutaan niin lähellä keskustaa, että yölliset äänet ja liikenne häiritsi pissimistä, ja sisällehän ne tarpeet sitten tehtiin.

Koiralla on kyllä rytmi kohdallaan. Ensin herätään, käydään ulkona, leikitään ja nukutaan. Tuota toistetaan koko päivä. Eilen oli ensimmäinen päivä kun lähdin töihin. Lauantaina Mauri oli yksin noin 15 minuuttia, ja sunnuntaina jo tunnin. Eilen se jäi touhuamaan olohuoneeseen niin pääsin livahtamaan ovesta.

Tänään oli sitten jo vaikeampaa, nakki huomasi että pakkasin tavaroita laukkuun ja tuli siihen ihmettelemään. Ovelle se kovasti yritti, ja minulla kädet täynnä tavaraa, koitin varovasti jalalla ohjata sitä sivuun että saan välioven vedettyä kiinni, ja tämä roikkuu hampaillaan kengässä kiinni... Sinne se jäi itkemään kun vihdoin pääsin ulos, mutta jäin hetkeksi vielä alas kuuntelemaan, eikä mitään kuulunut.

Haukkuakin meidän Mauri osaa, pari kertaa on miehelle haukahtanut vessaan, kun ovi oli raollaan, eikä se uskalla itse sinne mennä (paitsi tänään se tuli mukana kun menin kuivaamaan lattiaa, lattiapyyhkeessä oli kiva roikkua ja nuolla vettä suihkun lattialta. Vesimittari jäi sitä varmaan vieläkin kaivelemaan, se näyti ilmeisesti monsterilta, kun sitä piti niin kovasti pelätä. Mutta haukkumista ei muuten harrasta. Ei ole vielä vieraille haukkunut edes ulkona, kovasti vaan lähtisi kaikkien mukaan.

Tuhojakaan ei ole vielä tehnyt. Matot maistuu namilta, samoin keittiön kynnys. Saatiin onneksi muuttolaatikoilla estettyä pääsyä pahimpiin johtosokkeloihin. Pihalta löytyy ohuita keppejä ja käpyjä joita on kiva tuoda sisään näytille, ja pentupaketissa ollut krokotiilinmuotoinen dentaluu on herkkua.

Ja tässä pari kuvaa kyseisestä nakkimakkarasta.

Kakkosmamin lainaama patja toimii hyppelyalustana sohvalle. Ja pitäähän sitä toki välillä maistaakin.

Nakkikoirat on siitäkin kivoja, että ne sopii mukavasti makaamaan sylissä pitkittäin. Mauri taitaa samat väsähtäneet tekohymyt kuin ykkösmamikin. Äiti ottanut mallia Frendien Chandlerista :)

Isin kainalossa on mukava ottaa päikkäreitä pitkin päivää. Mauri osaa kuorsata komeammin!

Nyt kun oma kuljetusboksi on tullut tutuksi ja siellä on kiva nukkua ihan vapaaehtoisestikin, käytiin eilen mamit ja Mauri istumassa läheisessä puistossa. Mauri oli villinä, mutta rauhoittui viimein äidin syliin, missä se nukkuikin tunnin verran huppariin käärittynä. Matkaa jatkettiin toisen äiskän luo, eli mun tulevan kämppikseni nykyiseen kotiin. Päätettiin tutustuttaa tulevat elikkokämppikset toisiinsa. Kissa sähisi ja ulvoi parvekkeella, Mauri olisi mennyt tervehtimään lähemminkin. Kissa otti nokkiinsa, mutta kävi sentään kääntymässä kuljetusboksissa.

Jospa ne siitä ystävystyvät... Vaihtoehtoja kun ei ole. Pari viikkoa, ja meillä on yhteinen koti.

Sattuneesta syystä, käsityöt ovat edelleen taka-alalla. Ennen Maurin tuloa vein kotiin vyyhdillisen Colineten Jitterbugia ja bambusukkapuikot, kun luulin että saisin Maurin päikkäreiden aikana neuloa, mutta jääneet on moiset haaveet. En saanut muutakuin katki yhden puikon pään, kun se jäin pyörän pinnojen väliin... Mitähän se siellä ensinnäkään teki.

Juhannuksesta...

2008-07-09T09:15:00.000-07:00

Noniin... vihdoinkin hetki kun istun koneella ja mietin, mitähän sitä seuraavaksi tekisi. Tai ei sittenkään, työjuttuja riittää, mutta päivitänpä nyt blogiin pari mukavaakin asiaa viimeisen kuukauden ajalta.

Kaikkea ikävää on sattunut, niitä iloisia asioita riittää laskemaan yhden käden sormet, kun taas pahoja juttuja pitää laskea jo varpaillakin. Mikä ihmeen karman laki se on, että kaikki paha sattuu samaan aikaan. Ja tuntuu myös, että muillekin ihmisille sattuu kaikki kamala juuri nyt. Kesäkuu vuonna 2008 jää varmasti mieleeni koko elämäni karmeimpana ajanjaksona.

Juhannus oli ja meni, olisi saanut olla olematta kokonaan. Se, joka uskaltaa väittää kokeneensa vielä kamalamman juhannuksen, ilmoittautukoot. Juhannusviikonlopun aikana rakas mummuni kuoli syövän riuduttamana, ja myöskin rakas poikaystäväni päätti haluavansa erota. Siinä oli muutamaan otteeseen nieleskeltävä tyhjää, että selvisin pyhien yli hengissä.

Rauhallisissa merkeissä meni juhannus muuten, seuraava kuva liittyy juhannusyön tapahtumiin. Päätinpä kerrankin, kun tilaisuuskin oli, olinhan kerrankin maalaismaisemissa Kurikassa, tehdä taikoja. Keräsin ne seitsemän kukkaa keskiyöllä (vaikkakin saman pellon laidalta) ja laitoin ne tyynyn alle. Unet jääköön vain omaksi tiedokseni :) Kuva otettu siis todellakin keskiyöllä, oli se niinkuin "vanhanajan" tarinoista, juuri suihkusta tulleena, pellon laidalla keräämässä kukkia... Niin harvoin kun tällainen superhyperkaupunkilaisihminen sen saa kokea, pitäähän tilaisuus käyttää hyväksi.

Ja pari muuta kuvaa, lähinnä uuden kameran lähikuvauksen harjoittelua.

Käsityöt ovat olleet jokseenkin taka-alalla, elämäntilanteesta johtuen. Muutaman tilaustyös sain valmiiksi, ja nyt on työn alla mm. kaksi vauvaneuletta, muutama pari sukkia (kröh..), ja ne muut ikuisuustyöt. Mummulleni lupasin, että teen valmiiksi hänen aloittamansa perinnepeiton. Villakangas ja langat on valmiina, sekä joitain ohjeita. Se jää nyt minun päätettäväkseni, minkälainen siitä lopulta tulee, muistaakseni itse kirjontaa ei ollut vielä aloitettu. Se odottaa vielä, en ole edes avannut sitä laukustani, mutta ehkä sitten kun elämä taas tasaantuu.

Elämä tosin ei ole tasaantumassa hetkeen. Ja nyt yksi niistä harvoista ilouutisista: Mauri tulee vihdoin kotiin!!

Tässä Mauri eilen, kasvattaja oli mukava kun tuli mun kanssa auttamaan pannan ja boksin valinnassa. Kamerakin sattui olemaan vahingossa mukana, joten sain räpättyä ensimmäisen kuvan!

Mauri Mäyräkoira teki tuloaan monta vuotta, ja nyt se vihdoin saapuu! Huomisen työpäivän loppuun on vielä odotettava. No, eiköhän se suju siivotessa ja hermoillessa. Suurkiitokset vielä Hekulle, jota ilman Mauri ei varmaan olisi vieläkään tulossa... :)

Eli kun yksi mies elämästä lähtee, niin toinen tulee tilalle... Näin karkeasti sanottuna. Onneksi saan vielä henkistä tukea ensimmäisinä viikkoina, sitten muutamme Maurin, kaverin ja hänen kissansa (!) kanssa uuteen asuntoon. Eiköhän me selvitä yhdessä.

Ja te uskolliset ja innokkaat lankaostoksillakävijät saatte varmasti tutustua nuoreen herraan jossain vaiheessa kaupalla, neuletapaamisiin Mauri tulee varmaankin alussa mukaan, kun en raaski toista jättää ihan koko päiväksi yksin kotiin. Ja nyt mulla on joku, jolle neuloa tooooooosiiiii pitkiä villapaitoja!!

Uusia herkkuvärejä!

2008-06-06T09:32:00.000-07:00

Kesä tuli, työajat eivät ole siihen nähden suotuisat. Paras auringonottoaika menee töissä istuessa. Päätin nyt pitää kesän lauantait suljettuna, pääsen ainakin silloin grillaamaan itseäni aurinkoon. Muuta kesälomaa ei sitten pidetäkään. Ihanat aurinkopisamat ilmeistyi jo polviin ja sääriin, toivottavasti huomenna paistaa edelleen, että pääsen testaamaan uudet bikinit.

Jotain valmista sentään olen saanut aikaan. Töitä on tullut aloitettua, mutta oikein mitään valmista ei ole tullut. IK:n Après Surf Hoodien takakappale on puikoilla (langaksi valitsin Sandnesin Sisun uuden kevään vihreän), ja melkein loin jo silmukat VK:ssa olleeseen siniseen kesätoppiin, mutta sain viime hetkellä hillittyä itseni. Lankana tuossa jälkimmäisessä oli Colinetten puuvilla-viskoosi Banyan, jota ehkä joudun tilaamaan itselleni muutaman vyyhdin kun seuraavan kerran on Colinettelle asiaa... Väreistä houkuttelivat heti mallissa olut Lapis (muistaakseni), vaikken sinisten ystävä yleensä olekaan, sekä yksivärisistä Salty Dog. Katsotaan...

Malli Toukokuun Suuresta Käsityölehdestä, lanka Sublime Organic Cotton Dk, menekki noin 2,3 kerää toiseksi pienimpään kokoon, eli mahtuu 110 cm:lle. Jäi vielä lankaa mallitilkkuun ja tossujen reunaan. Mahdottoman ihana kutoa, vaikken yleensä tykkää merseroimattomasta puuvillasta, koska siinä näkyy niin selvästi nurjat kerrokset ja se hikoaa ja natisee inhasti käsissä ja puikoissa, mutta tämä oli sen verran paksua ettei tarvinnut kauaa ihmetellä keskeneräistä työtä. Hieman lanka kyllä pölysi, ja jouduin raapimaan nokkaa valitettavan usein.

Ja tänään värjääjä yllätti minut upeilla väriluomuksillaan! Valitettavasti en saanut kameraan taltioitumaan sävyjä aivan oikein, joten joudutte tulemaan paikanpäälle toteamaan värit. Itselleni tuli hyvin "merellinen" olo lankoja vyyhdille veivatessani, eikä siis "kipparillinen" vaan oikea merenalainen olo. Laguuneja, merilevää, Ahdin valtakuntaa sun muuta. Keijujen taikametsääkin taisi jossain välissä vilahtaa mielessä.

Tampereen tuliaisia

2008-05-05T08:30:00.000-07:00

Kävinpä pyörähtämässä Tampereella viikonloppuna. Ja todellakin taas pyörähtämässä, reissu kesti matkoineen noin 24h. Työmatka pääsyynä, ja sukulointi toisena. Kaverit jää aina vähän vähemmälle... No jospa "kesälomalla" ehtii.

Paljon ei jäänyt aikaa shoppailulle vaikka mieli olisi tehnyt. Kenkiä, hameita, laukkuja... Kaikki jäi saamatta. Seinäjoella on niin huono tarjonta, kun jokaisesta nuoremmille suunnatusta vaateliikkeestä löytyy samat merkit. No ainut etu siinä että jos tiettyä kokoa ei löydy yhdestä kaupasta niin jää vielä 10 vaihtoehtoa mistä käydä katsomassa.

Käykäähän kaikki muuten Tampereella ollessanne uudessa upeassa liikkeessä nimeltä Gallant Clothes. Myönnetään että itse en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta jännä kuinka saman kaveripiirin ihmiset alkavat yrittäjiksi vähäisellä aikavälillä :) Ja vielä neljäs on tulossa elokuussa, myöskin Tampereelle.

No, jotakin sentään sain hankittua itselle. Haaveissa on tämäkin ollut jo pitkään ja nyt kun sen Akateemisessa tuli vastaan niin enhän mä voinut sitä sinne jättää. Paljon on haukuttu, mutta myös jonkin verran kehuttu. Uskon vakaasti näihin kehuihin ja luotan omiin taitoihin sen verran, että osaan tarvittaessa soveltaa malleja.

Eli kyseessä Wenlan Chian Twinkle's Big City Knits. Samassa kuvassa viimeviikkoisen innostuksen tuotoksia, eli vauvan tossuja! Ohje valko-vihreisiin tossuihin on täällä, eli kyseessä syötävän suloiset Saartje's Bootees. Valkoinen lanka Sirdarin Baby Bamboota, vihreä Novitan Tennesseetä. Samankaltaiset langat vaikka Tennessee aavistuksen kiiltävämpää. Mutta tiheyksiltään samaa luokkaa. Punaiset tossut Mandarin Petit-langasta, malli Sandnesin uusimmasta Mandarin Baby lehdestä.

Tässä siis syksymällä puikoille "joutuvia". Mallien nimet unohdin jo, mutta ei kait niillä väliä.

Ja uutta Interweave Knitsiä odotellessa suunnittelen jo mitä lankaa ja minkä värisenä varaisin tähän Après Surf Hoodie- malliin. Tällaista mallia olen hakenut jo pitkään, ehkä joudun hieman muokkaamaan istuvammaksi ja ehkä aavistuksen pidemmäksi. Mutta etenkin yläosa ja huppu ovat juuri sitä tyyliä mikä on ollut hakusessa.

Kiirettä, kiirettä...

2008-05-02T09:54:00.000-07:00

Pitkästä aikaa pääsen blogia päivittämään. Kaikki aika menee töissä ja jossain töihin liittyvässä. Verkkokaupan rakentamiseen on mennyt enemmän aikaa kuin osasin odottaa. Tuntuu että mitään muuta ei enää ehdi tehdä kuin työjuttuja. Joskus pitää vaan ottaa ja pitää sitä vapaata. Vappuna sain onneksi lepuutettua hermojani ja nyt jaksaa taas. Huomenna lähden työmatkalle Tampereelle, samalla vierailen mummun luona ja näen pikaisesti kavereita. Matkustaminenkin on nykyään niin hidasta ja vaivalloista, että mielummin jäisin kotiin.

Jotain sentään olen saanut aikaiseksikin. Nämä sukat Jitterbugista ovat olleet valmiina jo pitkään mutten ole saanut otettua kuvia. Koko vyyhti meni, ei jäänyt kuin noin metrin pätkät lankaa. Siksi aloitinkin sukat varpaista, jotta näen kuinka pitkälle uskaltaa neuvoa ihmisiä neulomaan. Otin vyyhdin summassa hyllystä, ja ainakaan tässä ei ollut yhtäkään solmua eikä muutakaan valitettavaa. Tosi mukavaa kutoa, paitsi raidoitus häiritsee edelleen. Olisin toivonut monisävyistä lopputulosta. No onneksi tuli kumpaankin sukkaan edes samanmoiset kuviot.

Ja sitten uusi lankatuttavuus. Sirdarin Baby Bamboo Dk. AIvan ihanaa neuloa, ehkä aavistuksen hajoavaa, muttei merkittävästi. Vaikka lanka ei anna periksi, eli se ei siis veny samoin kuin villalanka, se antaa anteeksi nämä inhottavat löysemmät nurjan puolen kerrokset. Niitä on hädin tuskin havaittavissa. Tässä tilannekuvaa ja alempana jakku valmiina. Kirjailin helmaan ja hihansuihin muliinilangalla, opettelin samalla uusia pistoja. Koristeen malli löytyi mahtavasta kirjasta nimeltä Doodle Stitching, jonka minulle ystävällisesti kiikutti lainaan Hekku. Kiitos lainasta!

Samaisesta kirjasta löytyi ylisuloinen lintupeiton ohje. Ensikertalaisena kirjojana, päätin koittaa vain osaa mallista pienempänä. Muuta sopivaa kangasta ei varastosta löytynyt kuin valkoista huopaa... Saa nyt kelvata harjoitustyöhön. Jospa saisin tuosta aikaiseksi vaikka toilettipussin.

Kissoja koirakuumeiselle

2008-04-15T10:37:00.000-07:00

[Hups, tämä postaus oli jäänyt viimekuulta luonnokseksi... Laitanpa nyt tulemaan.]

Niinhän siinä sitten kävi, että Pointy Kitty valloitti heti ensi näkemältä... Kaksi on jo tehtynä, tässä kuvaa ensimmäisestä, joka sai jo uuden kodin. Ompelukin oli taas vaihteesta ihan mukavaa, helppotekoinen kissa, mutta maailman ärsyttävintä oli viimeiseksi kiinnittää silmiä, nenää ja viiksiä. Otinpa siis opikseni, ja kiinnitin ne toiseen kissaan jo ennen täyttämistä.

Toinen kissa odottaa vielä raitoja tai täpliä, kumpia nyt mahtaa haluta. Kovasti se vahtii työpöydällä ja ihmettelee kaiken aikaa kasvavaa keskeneräisten töiden kasaa...

Toisen sukan syndroomasta osansa saaneet Trekking-sukat valmistuivat vihdoin tänään. Lankaa jäi niin paljon 100 g vyydistä, että aloin huvikseni neulomaan vielä lyhytvartisia sukkia Dropsin ohjeella. Hauska idea, eipä ole tullut aikaisemmin mieleen. Nyt kun olen oppinut pitämään tuollaisia varrettomia sukkia jalassa, voisin tehdä itselleni kesäksi omat.

Kevätpostaus

2008-04-08T10:59:00.000-07:00

Vaikka nyt on ollut taas kylmemmät kelit, pääsin kuitenkin askeleen eteenpäin kevätfiilistelyssä, kun eilen hain meille ensimmäiset omat yhteiset terassituolit ja pöydän. Jo toinen kerta kun en pääse tästä firmasta eroon kerralla... Viimeksi kirjahyllyn taustasta puuttui yksi lauta, jonka kanssa sai tapella, että lähdenkö polkemaan fillarilla ja haen itse sen parin metrin lankun, vai tuovatko. No nyt olisi pitänyt pyrän selässä kiiparoida kahden terassituolin kanssa. Me onnelliset kun emme omista autoa, enkä kehdannut enää kyyditsijälle soitella toiseen kertaan. No sieltä sitten ystävällinen (joskin varmasti mielessään kiroileva) työntekijä toi uudet tuolit oman työvuoronsa jälkeen kotiovelle asti. Pitää tästä lähtien vartavasten varautua kahteen reissuun, keittelen rauhassa kahvit silloiselle autonkuljettajalle ja tarkastan tuotteen.

Meidän kotona kevään näkee kukkien uusista mullista, limen ja omenanvihreistä asioista, sekä tätä nykyä minikasvihuoneesta josta pukkaa yrttiä jos jonkinmoista. Ikkunoiden pesu odottaa vielä, itse odotan seuraavaa aurinkopäivää, joka sattuisi vielä viikonlopulle, ennenkuin tartun mopin varteen. Olen viimeaikoina kärsinyt jonkinlaisesta saamattomuudesta, mutta eilenpä hinkkasin terassin kaikki listat ja rakoset karhunkielellä puhtaiksi. Kylmä oli keli, ja sen sain tuntea tänään aamulla kun päätä ja nenää särki juuri samalla tavalla kuin aina ennen flunssan alkua. Itseeni tyytyväisenä puunausurakan loputtua halusin äkkiä eroon pesuvadeista ja vaahdosta, joten kaataa hulahutin veden pönttöön ja hups vaan, sinne meni samalla se karhunkieli. Meni niin liukkaasti, etten ehtinyt kuin ihmetellä. Eipä siinä muuta kuin minun ja miehen kädet kyynärpäitä myöten putkistoon... Noloa olisi ollut soittaa huonokuuloista isännöitsijää kaivamaan työkaluineen tukkeen pois.

No tässä lopputulos. Ja uusi asukaskin löysi oman paikkansa pöydältä.

Ja tässä keväisessä mielenhäiriössä innostuin neulomaan itselleni uudet rannekkeet. Lankana Drops Alpaca kaksinkertaisena, 4 mm puikot. Kolmannen kerän jouduin korkkaamaan kun tein samaan settiin kaulurin, rannekkeet ja Odessa-pipon. Onneksi juuri eilen tulostin pipon ohjeen, sillä nyt kun yritin laittaa sivulle linkin, oli koko MagKnits lopetettu... Höh.

Vähän jotain uutta ja ihanaa

2008-04-03T12:43:00.000-07:00

Kerrankin jotain oikeasti valmistuu. Huonompi homma vain, että ne kaikki keskeneräiset "pakkopullatyöt" on edelleen odottamassa, ja tällaiset hetken mielijohteesta alotetut valmistuvat. No sama kai se missä järjestyksessä niitä syntyy.
Tämä neulomistahti ei tiedä muuta kuin valmiita töitä ja hartiajumeja. Tätä jälkimmäistä on podettu nyt oikein olan takaa. Ihan niinkuin aina. Yleensä se johtaa vain siihen että ensim Mobilatia hartioihin, lämmin kauratyyny päälle ja takaisin neulomaan.

Tässä kuvassa valmiina Ullteppegarnista valmistunut tunika. Koon piti olla 4-vuotiaan, mutta innoissani huovuttelin 60 asteessa pyyhepyykin joukossa, ja niinhän se kutistui oikein kunnolla. Lapsien koosta en tiedä, mutta meniskohön tuo jollekin kaksivuotiaalle? En huomannut mitata vielä. Lankaa kului huimat 150 g, plus reunukset ja koristeet.

Ja lähikuvaa yksityiskohdasta... Värit vääristyneet aikalailla. Ylemmässä kuvassa luonnollisemmat.

Vauvaneuleet on jostain syystä olleet nyt listalla. Vauvakuumetta ei ole, eikä tule, ainakaan muutamaan vuoteen. Langat on vaan niin mukavia, ja ohjeet kivoja, ja työn saa useimmiten parissa työpäivässä valmiiksi.
Tässä työssä lankana Colinetten Cadenza, väri Whirley Fig. Tarkoitus oli lähinnä kokeilla tätä minulle uutta lankaa, ja tehdä joku pieni työ malliksi. Suuressa käsityölehdessä oli Sublimen vauvalangalle suloinen liivimekon ohje johon päädyin, en muuttanut muuta kuin suorien puikkojen tilalle pyöröt ja neuloin suljettuna neuleena. Aivan upeaa muuten on neuloa tuo Cadenza... Siitä jaksaisi tehdä vaikka mitä. Lankaa tähän projektiin kului alle 100g. Sain neulottua kukan koristeeksi, ja vielä jäi n. 15 g lankaa. Se taitaa joutua neulottujen muffinssien kuorrutteeksi, väri on sen verran herkullinen.

Nyt jo ihan hyvässä alussa seuraava projekti, tämäkin itselle. Lankana siis Sublimen Kid Mohair. Ohjeen bongasin uudesta Tekstiiliteollisuuden ja Modan yhteistuotannosta 50 klassikkomallia. Lankaa tähän pitäisi riittää 150g, teen pienimmällä koolla, ja vaihdoin vielä puikot 5 mm:stä 4,5 mm:n. Venyy se kuitenkin jonkin verran käytössä. Takakappaleen sain tämän päivän aikana jo sileän neuleen alkuun.

Arki askarruttaa jälleen

2008-03-25T11:03:00.000-07:00

Lomat on lomailtu, ihanat neljä päivää makoilua ja rentoutumista. Kuka olisi ikinä ajatellut että lankakaupan pito voi olla stressaavaa... Ei kai se lankakauppa-osa, mutta yrittäminen, sen nyt varmaan jokainen tietää.

Ensimmäinen lomapäivä lähti käyntiin mukavasti. Aamulla myöhäisen illan jälkeen olisin tahtonut maata sohvalla telkkaria katsoen, mutta eipä... Koko talon antenni p*skana. Siinä vain dvd:tä toinen toisensa perään. Nyt on katsottu Rimakauhua ja rakkautta 1-3 tuotantokaudet VIELÄ kertaalleen, kaikki hömppäkomediat mitkä hyllystä löytyy, sekä Frendejä enemmän kuin laki sallii. Frendit dvd:ltä on kyllä maailman parasta neulomisohjelmaa. Saa vain kuunnella, välillä ylihyvän kohdan tullen vilkaista ruutuun, ja muuten keskittyä neuleeseen.

Tältä näytti aamiaispöytä sunnuntaina...

Mitä, eikö teillä muilla näytä tältä aina sunnuntaisin? En ennen sietänyt munakokkelia, mutta ravintolan aamiaishoitajana ihastuin siihen, eikä sitä voi kokkeliksi sanoakaan jos ei ole tehty kuohukermaan... :) En viitsinyt edes ajatella kuinka monta kilokaloria tuo yksi lauatsellinen sisälsi, kun mätin menemään. Leivän välissä 2 siivua pekonia, pippurista pastramia, paksua cheddarjuustoa, edamjuustoa, majoneesia ja sinappia. Niin ja punaista Leviä. Nam! Jos tämä kaikki olisi vielä kannettu eteen, niinkuin eräälle, niin olisin ollt vieläkin onnellisempi... No hyvä näinkin, säästyin siivoamiselta tästä hyvästä.

Sitten innostuin vielä leipomaan. Nykyään ei ole aikaa leipoa, vaikkakin se olisi niin terapeuttista että sitä pitäisi harrastaa viikoittain. Lauantai on hyvä leipomispäivä. Tällä kertaa syntyi mandariini-juustokakku. Ohje hieman muuteltuna toiseksi viimeisestä Pirkka-ruokalehdestä. Säilykemandariinit on jotain tajuttoman hyvää, voisin elää niillä ja jogurtilla.

Pala katosi heti kakun jäähdyttyä parempiin suihin. Linssiludena toimii viime syksyn käsityömessuilta mukaan karannut mäyräkoiran muotoinen kynäteline :)

Jitterbug-sukat valmistuivat pääsiäisen aikana. Kuvia laitan heti kun sellaisia saan... Tällä hetkellä puikkoja on kiinni kuudessa työssä, ja päätin että ne valmistuu NYT, ennen kuin yhtään uutta aloitetaan. Vuorossa paripuolet sukat, yhdet Trekking Hand Artista, toiset Fabelista. Töissä työn alla on tytön tunika Gjestalin Ullteppegarnista. Hämmästyttävän häkellyttävää kuinka epätasaista käsialaa tuo lanka saa aikaan!

Puikot 4 mm, ja neulotaan pyörönä, silloinhan pitäisi olla entistä sileampi käsiala!! Toivon kaikella hartaudellani että tilanne korjaantuu huovutuksessa. Samanlaista olen kuullut Sandnesin Tovesta, jälki kauheaa, mutta huovutuksen jälkeen tosi nättiä ja pehmoista. Käyttäjää tälle tunikalle ei ole, joten näytekappaleeksi jää, ainakin toistaiseksi. Jos kutistuu oikein paljon, sitten saa kummityttö uuden tunikan! Aika uuvuttavaa hommaa, sileää neuletta pyörönä, silmukoita alussa 212 s, ja pituutta kappaleelle pitäisi saada 50 cm. Nyt mennään jossain 40 cm:n paikkeilla. Tätä ne jotkut tarkoitti kun sanoivat "mindless stockinnette"...

Lomatunnelmissa

2008-03-19T11:00:00.000-07:00

Tässä jo kovasti odotellaan pääsiäislomaa. Huimat neljä päivää, ja jokaisena päivänä pitää kuitenkin käydä kastelemassa pääsiäisruohot... No enpä muista koska olisi viimeksi mennyt koko viikonloppu niin, etten olisi käynyt jonkun homman hoitamassa työpaikalla sunnuntaina. Nykyään tosin vähän vähemmän kun on työmatkaakin, mutta vielä ennen joulua asuin tien toisella puolella. Istutin samana päivänä ohransiemeniä ja rairuohoa. Ohrat ovat jo viitisen senttiä korkeita, rairuohot eivät edes pilkistä vielä, vaan näyttävät hyvin elottomilta.

Nyt nautin "omasta" illasta. Mies lähti menoihinsa, kävin hakemassa Greyn anatomiaa varten karkkipussin ja aion jatkaa Jitterbug-sukkia kaikessa rauhassa. Jostain syystä olen täysin ihastunut kotimaisen Pariisin kevät- yhtyeen biisiin "Pikku huopalahti". Ihanat sanat, varsinkin se kohta mummosta joka sanoo "linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta..." Muistuttaa mua aina omasta mummosta joka kertoi Tampereella työskentelevästä bussikuskista joka tykkäsi työstään siksi, kun naiset juoksevat huutaen perässä. En muista koska oisin viimeksi ostanut cd:n kaupasta... Mutta tämä vois olla seuraava hankinta. Ellen kuuntele biisiä koneelta pilalle. Näin käy usein.

Mummusta tulikin mieleen, sain häneltä ihania vanhan aikaisia lasipurkkeja, jotka kärräsin heti kaupalle somisteiksi. Sopivat eriparinapeille purkeiksi. Tämä etiketti naurattaa vieläkin, muistan hämärästi, kun sitä olen joskus hartaasti raapustanut mummulassa.

Niin ei varmaan kenellekään jää epäselväksi mitä purkki tuolloin sisälsi. EI SOKERIA (SUOLAA)!

Tässä vaiheessa on Jitterbug-sukat, kantapäätä vaille. Helpompaa tuo varpaasta ylöspäin neulominen oli, muistin että se olis ollut kamalan vaikeaa. Bambupuikotkin on toistaiseksi ehjänä. Kamera syö värit ikävästi. Lankana siis Colinetten Jitterbug, väri Alizarine. Ei ainuttakaan solmua vyyhdissä, onneksi. Värit jäivät hieman hassuun kohtaan, jalkaterä on enempi raitainen kuin monisävyinen. Saa nähdä miltä varsi näyttää, saatika sitten toinen sukka.

Monta rautaa on tälläkin hetkellä tulessa, mutta esittelen niistä vielä yhden. Jossakin netissä, mahtoikohan olla Ravelryssa, näin kuvan yksinkertaisesta vauvan nutusta, valkoisesta langasta, ainaoikein neuletta, ei kavennuksia tai mitään. Tosi nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan, vaikken yleensä tykkää ainaoikein neuleesta. Sen inspiroimana korkkasin vyyhdin Colinetten Cadenzaa, väri Whirley Fig. En meinannut malttaa laittaa sitä pois käsistäni, vaikka kello näytti siltä että työpäivä loppuu. Oli se niin ihanaa kutoa. Otin vielä kokeeksi ohuimmat Dropsin neulepuikot mitkä löysin, eli 4mm. Ajattelin että saattavat taipua liikaa, mutta ne on juuri sopivat! Neule edistyy kuin itsestään! Melkein jo odotan huomista työpäivää sen takia, että tiedän tuon työn odottavan pöydällä.

Pullaa ja muita herkkuja

2008-03-18T10:08:00.000-07:00

Tänään poljin kiireellä töihin, myöhässä, ja eväitäkin piti käydä vielä ostamassa. En IKINÄ osta iltapäivälehtiä, mutta nyt ajattelin hemmotella itseäni, ja törsäsin Iltasanomiin ja vastapaistettuun voisilmäpullaan. Olin ihan siinä uskossa että kyseisessä lehdessä on edes jokunen ristikko, jolla saisin aikaa kulumaan, mutta harmikseni havaitsin ettei siellä ollut yhtäkään. Vasta iltapäivällä jaksoin raottaa urheilu-liitettä, joka muuten olisi joutanut roskiin lukematta. Siellähän ne ristikot oli, ja monta olikin!

Sitten iskin hampaani pullaan. Ihanaan, epäilemättä raakapakasteeseen, mutta sitäkin herkullisempaan. Ja näin siinä aina käy, jätän aina keskustan viimeiseksi, mutta tällä kertaa siellä olikin ylisuuri könä karamellisoitunutta voita. Nam! Joten hetken jouduin miettimään, haukatako ensin voi, vaiko reuna. No joka tapauksessa, pullan ostan tästä lähtien ainakin kerran viikossa.

Tässä vielä lähikuva mukista, jonka hankin hetki sitten työmukiksi. Kuva kenties (lähi)tulevaisuudesta..?

Seuraavaksi sisään asteli postimies, laatikon kanssa. Meinasin jo sanoa ettei mitään ole tilattu, mutta onneksi huomasin katsoa laatikkoa tarkemmin :)

Kuvia sisällöstä tulee huomenissa, nyt on pakko keskittyä koulutehtäviin... Ja siihen Mariomyssyyn. Ja Jitterbug-sukkiin. Ja...

Onkhelma

2008-03-17T12:46:00.000-07:00

Auttakee hyvät ihmiset!

En osaa päättää mistä langasta teen Jatan Mario myssyn. Kolme vaihtoehtoa, kuvassa näkyy mun uusi kevättakki johon myssyn pitäisi sopia. Ite tykkään että kaikki noi sopisi, mutten ala kolmea myssyä neulomaan. Miehen mielipide oli, että ehdottomasti sinertävä Juniper- lanka (oikealla). Se kieltämättä sopii takin väriin, mutta tuliskohan siitä liian kirjava?

Jos en kyselisi keneltäkään, tekisin sen varmaankin vihreästä Alfasta, kuvassa vasemmalla. Keväinen, yksivärinen, turvallinen... Mutta oisko se liika villainen kevääksi?

Toisaalta se vaalea Juniper (keskellä) sopisi tällaiselle Kalkkilaivan Kapteenille. Oikeesti, mua kalpeampaa ihmistä saa hakemalla hakea. Etenkin näin kevättalvesta. Tai no, ei se kesä siihen paljoa muutosta tuo, varsinkaan kun työn puolesta istun sisällä parhaimman auringonotto ajan. Pitänee tulevana kesänä hankkia tuoli ja pikku pöytä kaupan eteen, saan siinä kärventää vaikka sääriäni hiljaisina hetkinä.

No joo, mietiskelyt sikseen, kohta on Kettu-sukat valmiit, ja seuraava "kotityö" (eli kotona tehtävä työ) pitäisi saada aluilleen.

Mielipiteet otan kiitoksella vastaan! Jos ihan tiukka paikka tulee, neulon sitten kaksi myssyä.

Lanka-ahdistus

2008-03-13T12:18:00.000-07:00

Tänään se taas iski... Kesken työpäivän. Uusia lankoja hyllyssä, uusia ihania värejä. Kivat mallit pyörivät mielessä, ja sitten tuli pakko. Oli pakko aloittaa taas uusi työ, vaikka keskeneräisten töiden lista roikkuu seinällä, eikä siitä ole montaa vedetty yli. Ongelma on kohta siinä että kaikki puikot alkaa olla varattuna erinäisissä töissä, ja silloin pitää joko pistää jäitä hattuun tai nyhtää puikot irti ja aloittaa uusi työ.

Nyt on kesken hetken mielijohteesta aloitettu huivi Elfin Color-mohairista. Malli oli uusimmassa Modassa, tehty teetee Popparista. Aloin samaa ohjetta eri langalla. Vaikutti kivalta, mutta todellisuudessa aika puuduttava malli. Neljää riviä toistetaan lähes koko pituudelta, jota sitäkin riittää, 170cm. Nyt on eka kerä kohta lopussa, eli monta kerää saa vielä korkata.

Tämäkin työ piti lopettaa kesken kerroksen, kun sain päähäni aloittaa jo toinen työ, josta en onnistunut saamaan kuvaa. Kyseessä lapsen huovutettu tunika Sandnesgarnin Toving Tema 14 -lehdestä. Intoa puhkuen loin ohjeen mukaan 212 silmukkaa pyöröpuikolle, ja jo ensimmäisen nurjan kerroksen aikana olin valmis luovuttamaan... Mikä ihme nyt vaivaa?? Kotona odottavat nuo "välipalakettusukat" edelleen, toinen sukka nyt aloitettu. Ja itselle pitäisi tehdä Jatan Mario-myssy, kun uusi kevättakki kaipaisi keveämpää päähinettä.

No sainpa sentää iloita jostain tänään, etten vain ahdistellut koko päivää.

Yliveto-langat saivat viimein omat vyötteet, ja paikan hyllystä! Tässä kuvaa muutamasta väristä.

Sain myös taivuteltua rautalangasta vauvanvaatehenkareita, vihdosta viimein. Sekin homma on ollut tehtävälistalla jo viime kesästä. Samalla valokuvasin yhden lempparivirkkaukseni. En useimmiten tykkää virkata, mutta joskus tulee tarve vaihteluun. Tämä ohje löytyy Sandnesin Lanett Baby 0714 -lehdestä. Ohjeessa 100% merinovilla Lanett, omassa työssä käytin omasta varastosta Mayflower Cotton 8 -lankaa vaalean keltaisena. Menekki taisi olla vähän alle 150g. Mallin kopioin heti omaan arkistooni, tätä tulen toteuttamaan varmasti myöhemminkin, eri langoista ja erilaisista väreistä. Mukavaa tehdä, vaikka aikaavievää.

Johan vetästiin

2008-03-11T11:50:00.000-07:00

Sormet ja kädet puuduksissa kerimisestä, vyyhdittämisestä, ja taas kerimisestä ja vyyhdittämisestä... Jos tuo vyyhdittäminen on yleensä sana. No eiköhän kaikki arvaa mistä on kyse. Onneksi näihin kumpaankin on keksitty apuvälineet, joilla homma käy suhteellisen nopeasti.
Sähköisenä persoonana (juu, niin varmaan) keräsin sitten itseeni pölyä kun lankaa piti koko ajan juoksuttaa sormien lävitse, ja kipinät lenteli kerimislaitteesta.

Tässä näitä ihanuuksia, eli käsinvärjättyjä. Lajiteltu värien mukaan poseeraamaan omiin kuviinsa. Värit on aika lailla kohdillaan ainakin omassa näytössä, mutta en osaa sanoa kuinka tarkasti näkyvät muilla. Paras kun tulette paikanpäälle katsomaan :)

Näistä olisi tarkoitus saada uusi jäsen kauppani tuoteperheeseen. Ensimmäinen kilo nyt valmis, toivottavasti lisää tulossa piakkoin.

Ja sitten muuhun valmistuneeseen. Tai no, tämä on jo ollut hetken valmiina, unohdin kokonaan laittaa kuvia... Eli malli uudesta Sirdarin "Sweet Little Peas" -ohjelehdestä. Tarkoitus oli testata, että voiko pienimmän, eli 0-3 kk koon saada valmiiksi asti vain yhdestä kerästä, niinkuin ohjeessa väitetään. No, eihän se onnistunut, boleron kauluksesta jäi uupumaan noin 5 riviä, sekä koriste. Eli pakko oli ottaa toinen kerä, ja jämälankavarasto karttuu. Onneksi joku ihana ihminen on keksinyt neulotut muffinsit :) Näitä syntyy nyt eri väreissä silloin tällöin. Tavoitteena saada kakkuvadillinen näyteikkunan koristeeksi.

Ja sitten kuvia vauvan bolerosta.

Mä sitten inhoan saumojen ompelua, päättelyä ja viimeistelyä yleensäkin! Varsinkin näissä pienten vaatteissa saumoista tahtoo tulla aina paksut. Tämä projekti onnistui ihan hyvin, kunhan aina jaksaa keskittyä loppuun asti.

Eli tässä valmis tuotos. Lankana ainut mukavan tuntuinen tekokuitu, eli Sirdarin Snuggly DK. Puikot 3,5 ja 4 mm, lankaa kului 50 g ja muutama metri seuraavasta kerästä. Kiinnitysmekanismi kehitelty itse, ohjeessa ei ollut minkäänlaista kiinnitystä. Minusta parempi että saa kiinni.
Toteutin kiinnityksen yksinkertaisesti virkatuilla nauhoilla. Kukka ja nappi vain koristeena.

Välipalatöitä

2008-03-07T10:10:00.000-08:00

Tähän väliin oli taas pakko ottaa pieni välipala. Eikä niin pienikään. Osittain Kettu-karkkien innoittamana, osaksi viime neuletapaamisessa vilahtaneen kuvan innoittamana, keräsin Sisu-langasta kolme sävyä, ja päätin kai kaikissa täysissä mieleni voimissa, tai ehkä puuduttavan työpäivän jälkeen, tehdä pitkät raidalliset polvisukat.

Tässäpä tilannekuvaa.

Toista iltaa viedään, enkä vieläkään ole päässyt edes ekan sukan kantapäähän... Taisin aloitusiltana kuolata liian intensiivisesti Top Chefissä kokkailevaa Samia ja edistys jäi vähäiseksi.

Ja siinä tuoksinnassa, pääsin taas todistamaan neulovan ihmismielen tyhmyyttä. Käytössä olevat 2,5 mm bambusukkapuikot ovat jo mukavasti käyristyneet, joten istuvat käsiin tosi hyvin. Aina ennen ihmettelin, että kuinka ihmeessa kaikki muut aina onnistuvat katkomaan bambupuikkoja, mutta napsahtipa se nyt omaan nilkkaan. Miksei kukaan soittanut hälytyskelloja siinä vaiheessa, kun ajatukset menevät tähän suuntaan: "Koitanpa vähän taivuttaa tätä puikkoa ja katson kuinka paljon vääntöä se kestää." No sepä saatiin sitten tietää, kera kovaäänisen risahduksen. Nyt puikko on paikattu pikaliimalla, mutta eipä siitä taida enää käyttökelpoista saada. Onneksi sukan kutominen on muutenkin helpompaa neljällä puikolla, joten menetys ei ollut muuta kuin tunnepuolista. Musta kun kaikella elottomallakin on tunteet. Hyvä etten kunnon hautajaismenoja järjestänyt.

Jännityksellä odotan myös värikylvyssä käyneitä sukkalankoja saapuvaksi huomenna, eli launataina. Hieman jo jännittää...! Nyt vain vyötettä suunnitelemaan.

Uuden kameran voimin

2008-03-05T10:56:00.000-08:00

Jihaa!! Nyt on uusi kamera hommattu ja kuvia näpsitty. Seuraavana vuorossa itse ohjekirjaan perehtyminen, kun nyt onnistuu vain pelkät perustoiminnot kuten zoomaus ja... no siinä ne tais ollakin. Ja muistikortin osto... Sehän jäi kaikessa tarkkaavaisuudessa huomioimatta, joten siihen asti näpsitään aina 10 kuvaa ja ladataan ne koneelle. Nyt ainakin kamera pysyy auki vähän pidempään kuin entinen, joka hyytyi jo kolmen kuvan jälkeen vaikka juuri olin vaihtanut uudet akut. No kiitettävästihän tuo toimikin, kuusi (?) vuotta...

Noniin, sitten itse asiaan. Harjoittelen tässä samalla kuvien lisäämistä. Elikkäs tässä mun seuraava isompi projekti, tällä kertaa ITSELLE! Vihdoinkin kun saisi jotain tehhtyä omiin tarpeisiin. Aika menee mallineuleissa ja tilaustöissä, ja kuljin pitkään (varmaan tammikuun alkuun) ilman kunnon lapasia. Eli taas todistettiin sen vanhan sanonnan paikkaansapitävyys, "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Omistan myös kolmet käyttökelpoiset villasukat, joten uusille niillekin olisi tarvetta...

Niin, ja takaisin siihen projektiin.

Ohje löytyi uudesta Modan ja Tekstiiliteollisuuden julkaisemasta lehdestä, "50 parasta mallia" tai jotain sinnepäin. Lankana ihanaakin ihanampi Sublime Kid Mohair. Langassa en kitsastele tällä kertaa, vaikka tuohan on aikas tyyristä... Mutta menekki mun kokoon on vain 150g, eikä tällaista lankaa ja näitä sävyjä löydä muista. Ainakaan missä ne sattuisivat olemaan samassa paketissa. Tämä asettuu puikoille heti kun langan väri on päätetty, lanka tilattu ja toimitettu.

Olen jo pitkään etsinyt "sitä oikeaa" neulepaidan mallia ja tämä on eniten sinnepäin mista olen haaveillut. Helmaa saatan pidentää muutamalla sentillä ja hihoja samaten. Teen myös luultavasti neuleen pyörönä, jotta sovitus onnistuu joka vaiheessa, koska tästä haluan hyvin istuvan paidan, ylimääräisiä "pusseja" ei tarvitsis tulla mihinkään.

Sitten toinen ihana malli, jolle ei tosin tällä hetkellä ole käyttäjää, mutta värit ja malli itsekin ovat jotenkin suloiset, pitää ehkä toteuttaa, mutta varmaan huokeammasta langasta jos löydän hyvät sävyt.

Ylisuloinen mun mielestä, jos löytyy tarpeeksi pieni koko, niin voisin tehdä vaikka kummitytölle kevääksi. Omille ei vielä kannata varautua... Niitä kun saa odottaa vielä muutaman vuoden.

Tulihan se

2008-02-14T10:23:00.000-08:00

Huh.. No nyt se on vihdoin tehty. Oma blogi. Oon aina tullut vähän jälkijunassa näiden "muoti-ilmiöiden" kanssa, ja tässä se taas todistetaan.